Suurin mahdollisuus seuraavan kolmen vuoden aikana: digitalisaatio ja palvelujen uudistaminen (70 prosenttia vastaajista). Suurin uhka: poliittisen päätöksenteon pitkittyminen (65 prosenttia vastaajista).
Nämä asiat nousivat kärkeen Kuntarahoituksen tekemässä kyselyssä, jossa vastaajina oli 371 kunta-alan talousosaajaa. Suurin mahdollisuus ja suurin uhka asettuvat luontevasti toistensa vastinpareiksi. Palvelujen uudistaminen ja digitalisaatio nähdään tärkeänä, mutta niitä ei saada tehtyä, kun poliittisessa koneistossa on jarru päällä.
Talouspäättäjät ovat erityisen tuskaantuneita sote-ratkaisun pitkittymiseen. Ei ihme, sillä asia on ollut muodossa tai toisessa vireillä viimeiset kymmenen vuotta.
Toinen puoli tuskaantumisesta on turhautumista paikalliseen päätöksenteon hitauteen. Osaltaan hitaus on hinta demokratiasta, ja se pitää hyväksyä. Kansanvalta on joskus tylsää ja pitkäveteistä, mutta heikkouksineenkin paras järjestelmä. Päätöksenteon hitauden huonot puolet korostuvat nopearytmisenä nykyaikana. Liike-elämä odottaa päätöksiä päivien ja viikkojen sisällä. Jos asia kulkee lautakunnasta valtuustoon, niin aikajänne on kuukausia.
Oma lukunsa ovat päätöksistä tehdyt valitukset, joiden käsittely voi kestää vuosia eri oikeusasteet mukaan lukien. Valitusoikeus kuuluu kansanvaltaan, mutta prosessissa on paljon terävöittämisen varaa.
Helpoin tapa tehostaa päätöksentekoa on kirkastaa poliitikkojen ja viranhaltijoiden välistä tehtäväjakoa. Poliitikkojen tehtävänä kunnanvaltuustoissa, -hallituksissa ja lautakunnissa on vetää suuret strategiset linjat, ja jättää käytännön toteutus virkamiesten vastuulle.
Liian usein työnjako kääntyy päälaelleen. Isoon ääneen mölyävät populistipoliitikot pipertävät tunteita herättävien pikkuasioiden parissa. Kokonaisohjaus jää virkamiesten ja kyvykkäimpien poliitikkojen vastuulle. Ja tämän vastuun kantaminen ei ole aina helppoa saati miellyttävää.