Pääkirjoitus
Vasemmisto poliittisena liikkeenä syntyi työn ja pääoman ristiriidasta. Karl Marx julkaisi historiaan jääneen Pääoma -teoksensa ensimmäisen osan vuonna 1867. Teos pyrki tarjoamaan vastauksen teollisen vallankumouksen mukanaan tuomiin ongelmiin. Syntyi työväenliike, joka ryhtyi vaatimaan oikeuksiaan.
Myöhemmin työväenliike jakaantui väkivaltaista vallankumousta ajaneisiin kommunisteihin ja sosiaalidemokraatteihin, jotka pyrkivät kohti ihanneyhteiskuntaansa rauhanomaista tietä.
Suomessa käännekohta oli vuosi 1918, jolloin valkoinen Suomi kukisti väkivaltaista vallankumousta yrittäneet punaiset. Kommunistinen toiminta kiellettiin ja se painui maan alle. Sosiaalidemokraatit jatkoivat eduskunnassa. Ennen talvisotaa sosiaalidemokraatit ja maalaisliitto (nyk. keskusta) löysivät toisensa. Syntyi ensimmäinen punamultahallitus, joka eheytti kansaa verisen sisällissodan jälkeen ja jossa lyötiin ensi tahdit sodanjälkeisen hyvinvointiyhteiskunnan rakennustyölle.
Sotien jälkeen Suomen hallitukset koottiin pääosin punamullan varaan tai kansanrintamaksi kutsutun SDP:n, maalaisliiton ja SKDL:n pohjalle. SKDL koostui sosialisteista ja kommunisteista. Poliittinen oikeisto kokoomuksen johdolla joutui Neuvostoliiton paineessa pitkälle korpitaipaleelle, joka päättyi vasta 80-luvun lopulla.
Poliittinen vasemmisto on etsinyt identiteettiään Neuvostoliiton romahtamisesta saakka. Sosialismiin siirtymistä ei esitä SDP eikä vasemmistoliitto. Yhteiskuntaa uudistaneesta liikkeestä ay-liike mukaan lukien on tullut konservatismin linnake, joka hakee käyttövoimansa menneiden haikailusta. Keskiössä on saavutettujen etujen puolustaminen vailla uskottavaa näkemystä tulevasta.
Poliittinen vasemmisto kaipaa uutta, näkemyksellistä otetta. Pyykkiä pestään parasta aikaa sekä SDP:ssä että vasemmistoliitossa vaalitappion jälkeen. Mikä on työväenliikkeen vastaus 2010-luvun haasteisiin? Sitä on syytä vapunaattona kysyä.