Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin kompurointi liikenneuudistuksessa osoittaa, kuinka vaikeaa julkisuuden hallinta on politiikassa. Berner toi uudistuksensa julkisuuteen keskeneräisenä selvityksenä, mutta hänen esiintymisestään jäi kuva, että kyse on hallituksen esityksestä. Autokauppa seisahtui saman tien, kun kuluttajat jäivät odottamaan autoveron poistoa. Bernerille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin peruuttaa lähtöruutuun.
Pörssiyhtiöiden toimintakulttuuriin kuuluu, että asiat julkistetaan vasta, kun ne ovat viimeistä juridista silausta vaille valmiita. Tämä takaa, että markkinoilla kaikki saavat tiedon yhtä aikaa. Berner on taustaltaan yritysjohtaja, joten on vähän outoa hän kompuroi nimenomaan liian keskeneräisen ja puutteellisesti valmistellun asian julkistamiseen.
Matti Vanhasta syytettiin aikoinaan siitä, ettei hän halunnut tuoda keskeneräisiä asioita julkisuuteen. Lännen Median haastattelussa (30.6.2016) Vanhanen perusteli toimintalinjaansa sillä, että julkisuudessa hyvinkin pieni asia saattaa muuttua symboliarvoltaan suureksi, jolloin ryhdytään arvioimaan, kuka voitti, kuka hävisi. ”Media ja suuri yleisö toivovat räväköitä riitoja, mutta hallituksen tehtävä on tehdä päätöksiä ja viedä uudistuksia eteenpäin”, Vanhanen sanoi.
Asioiden oikea-aikaisesta julkistamisesta ei ole annettavissa yksiselitteistä nyrkkisääntöä. Kyyninen poliitikko saattaisi sanoa, että aina on liian aikaista, kunnes median ja suuren yleisön mielestä oli jo liian myöhäistä.
Hyvällä poliitikolla on herkät korvat, mutta paksu nahka. On niitä, jotka tietävät asiasta. Sitten on niitä, jotka luulevat tietävänsä ja loput huutavat muuten vain. Vain ensiksi mainittuja perusteltuja mielipiteitä kannattaa kuunnella. Tämä pätee myös kuntapolitiikkaan. Kaikkia ei tarvitse yrittää miellyttää, mutta mielipiteensä pitää pystyä perustelemaan.