Pohjoisen ministeri vaihtui toiseen, kun Pirkko Mattila (ps) aloittaa sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän (ps) jättämässä tehtävässä. Mäntylä valittiin kunnanvaltuutetuksi Sallassa vuonna 2012. Vuonna 2013 hän muutti Tornioon. Pirkko Mattila valittiin eduskuntaan Oulun vaalipiiristä. Hänet lasketaan kuuluvan puheenjohtaja Timo Soinin luottokansanedustajiin.
Puolueissa ministerikierrätyksestä on tullut arkipäivää. Yhtenä syynä on se, että ministerin työtahti on armottoman kova yhä monimutkaisemmassa ja nopeatahtisemmassa maailmassa.
Mäntylä perustelee eroaan henkilökohtaisille syillä. Hän kertoi läheisensä sairastuneen. Yksinhuoltajaäitinä hän sanoi miettineensä, minkälainen äiti haluaa olla lapsilleen.
Siinä missä ikipoliitikot Ilkka Kanerva, Paavo Väyrynen, Mauri Pekkarinen jatkavat poliitikkoina vuosikymmenestä toiseen, ei nuoremman polven poliitikoilla ole halua tehdä politiikkaa koko ikäänsä. Sukupolvien raja näyttää olevan suurin piirtein 1960-luvun puolivälissä. Sitä myöhemmin syntyneille politiikka on yksi vaihe työelämässä, ei elämänura.
Mäntylän, 41, lisäksi moni muu nuoreen tai nuorehkoon poliitikkokaartiin kuuluva on luopunut urastaan. Karismaattinen ja taitava Carl Haglund luopui yllättäen RKP:n puheenjohtajuudesta. Hän ilmoitti syyksi perhesyyt, mutta myös pettymyksen politiikkaan. Politiikan kärkipaikoilta ovat lähteneet vapaaehtoisesti myös sellaiset nimet kuin Stefan Wallin, Paavo Arhinmäki ja Tuija Brax.
Poliitikkojen kiertonopeus on osa työelämän murrosta. Harvalle on enää tarjolla 40 vuoden työuraa samassa työpaikassa ja tehtävässä, eikä kovin moni siitä haaveile. Politiikasta on tullut elämäntehtävän sijaan projekti, johon ei jäädä roikkumaan.
Julkinen paine – media ja sosiaalinen media – tekee työtaakan lisäksi poliitikon työstä kuluttavaa. Ministerin ja puolueiden puheenjohtajien vaihtuminen on tervettä poliittista kulttuuria, jos kierrätys ei ylly lahjakkaiden joukkopaoksi yhteiskunnallisista luottamustehtävistä.