Pissa on pahinta kuivakäymälässä
Pitkospuut ovat lähes jäämässä historiaan metsäpoluilta ja tilalle tulee kivennäismaalla sorastettu polku. Sorapolku on kestävämpi ratkaisu kovassa patikkakulutuksessa. Patikoijan kannalta sora on monipuolisempi, jopa juoksijoille sopiva alusta. Sora myös pitää pintansa eikä ole kuuraisenakaan liukas, kuten jäätynyt puinen lankku jo märkänä on.
Tällaista polkua koko Pohjois-Suomen rangereiden, eli eli erä- ja virkistysalueiden ammattilaisten neuvottiin kulkevan Jyrävällä keskiviikkona.
Pitkospuut eivät toki häviä, vaan ne jäävät tulevaisuuden patikkareitillä lähinnä vesien ylityspoluiksi. Kosteikkoja ei enää pitkosteta vaan ne pyritään kiertämään ja aina kun mahdollista sorapolku syrjäyttää sen.
–Polku pyritään linjaamaan kivennäismaan kautta siten, että se käy suon tai kosteikon puolella aika-ajoin, neuvoi Tapani Eskola Metsähallituksen erä- ja virkistysalueiden ohjausryhmästä.
Eskolan mukaan sorastettu polku toimii, kun vesitalous sen alitse saadaan pienillä alitusputkilla toimivaksi.
–Syynä näihin uusiin ohjeisiin on toki se, että pitkospuukilometri maksaa lähes yhtä paljon kuin kilometri metsäautotietä. Pitkostuksen käyttöikä on ainoastaan kymmenen vuotta. Sorastettu ja kunnolla tehty kivennäismaapolku on monin verroin kestävämpi ja pitkäikäisempi ratkaisu, Eskola laskee.
Eskola ymmärtää, että joillekin patikoijille uusi alusta saattaa aiheuttaa tunnelman menetystä.
–Mutta varmuudella tunnelma on mennyt, kun reitti kuluu, leviää, oikopolkuistuu etsiessään kuivaa paikkaansa ja samalla puiden juuristo nousee esiin laajasti polun varresta niin että kävely on hankalaa. Kokemuksen mukaan reitti pysyy sorastetulla kivennäismaapolulla, jossa on miellyttävä kulkea, eikä maasto kulu ja rumene.
Eskola korostaa, että tärkeintä reittien kunnostuksessa on ottaa huomioon se paljonko kohteella on käyttäjiä.
Reitinvarsivessat eli huussit muuttuvat uusien käytäntöjen levitessä helppohoitoisemmiksi ja ekologisemmiksi kuivakäymälöiksi.
Metsähallitus on 2300 huusillaan maailman suurin yleisten käymälöiden tarjoaja. Tässä tehtävässä se haluaa olla jatkossakin taloudellinen ja vastuullinen.
–Umpisäiliöiset kuoppakäymälät, joita rakennettiin 1980-luvulla, muutetaan hiljalleen uudentyyppisiksi kuivakäymälöiksi, joissa käymäläjäte muuttuu mullaksi.
Etuna on se, että kompostointi tapahtuu paikan päällä. Multa myös käytetään paikan päällä esimerkiksi riistapeltojen maanparannusaineena.
–Itse asiassa järeämpi tavara ei olekaan huussien ongelma, vaan pissa. Rehevöittävät ravinteet ovat pissassa, sen ohjaaminen oikealla tavalla on vaativin osuus uudistusta, kertoo Rauno Koramo Oulangan puistoalueelta.
Rauno Eskolan mukaan nyt on ymmärretty, että kuopan kaivaminen käymäläjätteille johtaa ympäristöongelmiin, mutta maan pinnalla luonto itse on paras käyttämään ne ravinteet, jotka se saa riittävän laimeana.
–Tämän saavuttamiseksi tutun autiotuvan huussin paikka saattaa nyt vaihtua. Esimerkiksi Pienen Karhunkierroksen suojellun Siilastuvan huussi saattaa lennähtää 300 metrin päähän vaaran tasanteelle, vaikka tupa pysyy entisellä paikallaan.