Pöllö tai bambi kunhan on hei­jas­tin – paras hei­jas­tin on se, joka on käy­tös­sä

Mitä enempi sen parempi. Heijastinvalikoima on niin suuri, että jokainen löytää sieltä mieleisen. Paras heijastin on sellainen, jota käyttää mielellään.

Kuva: Mikko halvari

CE. Kun tämä merkintä löytyy heijastimen pakkauksesta, homma on jo melkein hoidossa. Tarkemmin sanottuna tyyppihyväksytty ja EN 13356-standardin täyttävä heijastin on henkilösuojain, joka sanansa mukaisesti suojaa henkilöä. Nyt heijastin pitäisi vielä ottaa käyttöön.

Paras heijastin on mieleinen heijastin, jota haluaa käyttää. Sillä, minkä muotoinen – pöllö, bambi, hapsu, pallo tai neliö – heijastin on, ei ole merkitystä muuta kuin sen verran, että mistä eläimestä tykkää. Sillä, onko kysymyksessä kova prismaheijastin vai pehmoheijastin tai minkä värinen heijastin on, ei ole väliä silläkään, kunhan heijastin on standardin täyttävä. Valikoima on valtava.

Isompi ongelma on luulo, että ei tarvitse heijastinta tai sitä ei halua käyttää, sanoo suunnittelija Laura Loikkanen Liikenneturvasta. Loikkanen on heijastinasiantuntija, jolla on heijastimia kasseissa ja takeissa, ranteissa ja nilkoissa.

– Minulla on myös heijastava toppaliivi. Se ei ole henkilösuojain, mutta heijastaa kuitenkin hyvin ja on sen verran hyvännäköinen, että se päällä viitsii juosta asioilla vaikka Helsingin keskustassa.

Siis miten paljon niitä heijastimia pitää olla?

– Vielä ei ole kukaan tullut sanomaan, että näyn liian hyvin.

Jos oikeasti haluaa tulla havaituksi liikenteessä, on syytä hankkia sellaiset releet, joilla se toteutuu, sanoo Loikkanen.

– Tajuan itse tekemisen halun, mutta harva meistä askartelee itselleen pelastusliiviä tai sammutuspeitettäkään. Itse tehty heijastin voi olla kiva lisä, mutta sen heijastamistehosta ei voi mennä takuuseen.

Esimerkiksi liimattavan heijastavan nauhan pakkauksesta ei löydy CE-merkintää. Sen sijaan pakkauksessa on teksti: Tämä ei ole henkilösuojain. Hyvä lisä, mutta ei yksin riittävä.

Jokainen autoa ajava on tänäkin syksynä kiroillut pimeitä jalankulkijoita, jotka eivät näy, veikkaa Loikkanen.

– Itse on ilman heijastinta ihan yhtä pimeä, kun nousee ratin takaa ja ulos autosta. Mainosvalot eivät valaise niin paljon, etteikö heijastinta tarvitsisi myös keskustoissa.

Paras paikka heijastimelle on mahdollisimman matalalla.

– Koska auton valot osuvat alas, pipoheijastimesta ei ole paljon hyötyä.

Riippuva ja heiluva heijastin näkyy kaikkiin suuntiin. Stretch- tai jousiheijastin laitetaan tien puoleiseen ranteeseen tai kyynärvarteen tai sääreen, jos käytössä on useampia heijastimia. Autoilija havaitsee parhaiten tien puoleiselle sivulle kiinnitetyn heijastimen, mutta vielä parempi on, jos heijastin on molemmilla puolilla. Silloin autoilija pystyy myös päättelemään kohteen leveyden.

– Näkyipä heijastin prismamaisena välkkeenä tai stabiilina valopisteenä se kertoo autoilijalle, että siellä on jotain eikä sitä päin kannata ajaa, sanoo Laura Loikkanen.

Autoilijat haluavat havaita jalankulkijat pimeässä ajoissa, etteivät aja kenenkään päälle. Miten saadaan jalankulkijat haluamaan, että heidät nähdään?

– Sen jos joku keksisi, kuuluisi nobelistien joukkoon.