Kesäkausi hurahtaa ohi kuten tavanomaista, ehkä liiankin nopeasti mutta onneksi meillä on käytössämme kolme muutakin vuodenaikaa, joiden viehätys on omalla tavallaan omintakeisen upeaa. Itselle kaikki vuodenajat ovat ihan ok. mutta ehkä mieluisin ajanjakso on kesän loppupuolella.
Kesän sääolosuhteet eläkeläisen kannalta ovat olleet kohtalaista luokkaa, vaikkakin marjapuolella hillasato jäi vaatimattomaksi. Runsaat sateet heinä-elokuussa ovat haitanneet ja vaikeuttavat edelleen maanviljelijöiden toimintaa.
Yksi ryhmä joille kulunut kesä on ollut erityisen antoisa ovat penkkiurheilijat, joihin itsekin kuulun lukeutuvani. Koska urheilutarjontaa on tavanomaisiltakin kanavilta ollut erittäin paljon, viimeksi olympialaiset, varmasti monen kohdalla on täytynyt suorittaa pakostakin karsintaa, priorisointia, jotta normaali elämisen kulku ei olisi haittaavasti häiriintynyt. Varsinkin Rion kohdalla kun meille tärkeät lajit sijoittuivat enimmiltään aamun pikkutunneille, aikainen herätys sai aikaa jopa fyysisiä vaikeuksia, jotka heijastuivat tulevaan päivärytmiin. Itse jouduin kokemaan urheilufanina tämän rasittavuuden kahdesti.
Urheilun seuraaminen on Suomen valtaenemmistölle erittäin tärkeää, sen olen saanut huomata matkan varrella, monenlaista ”penkkihulluutta” ilmenee.
Humoristisesti muistelen että Taivalkoskella aikanaan, tuskin enää näihin aikoihin, veikkaaminen meni suorastaan ”päähän”. Mikäli sattui seurat olemaan menossa veikkaustulosten julkistamisen aikaan, seurat keskeytettiin ja luettiin seuraväelle oikea veikkausrivi, britit olivat pelinsä pelanneet ja tulokset oli selvillä.
Tämä urheilusta, nyt vähän vakavampaan aiheeseen vaikkakin vähän sitä sivuten. 90-raja on elävässä kunnioitusta herättävä. Riossakin Antilta se raja jäi saavuttamatta vaikeiden terveysongelmien kohdatessa valmistautumisen loppuvaiheessa. Koska keihäässä meni näin, odotan että Ay-liike korjaa tämän menetyksen ja puhkaisee 90 rajan rikki. Aikaa tähän on hallitus varannut elokuun loppuun saakka. Nyt vain toimeen ja viimeinen rytistys.
Valitettavasti AKT, avainliitto heitti pyyhkeen kehään ennen avauserää, vastuullisuus petti, parempi kyyhöttää käpykaartissa. Herneitä meni sieraimiin kun TK:n puheenjohtaja Alahuhta kertasi jo aikaisemman päätöksensä yleissopimuksesta. Mutta ryhdistäytyähän voi aina uudelleen, nyt olisi sellainen sauma, oma väkikin tästä hyötyisi.
Useampi varsinkin vanhempi väki muistaa -70 luvun SAK:n puh. joht. Niilo Hämäläisen, joka joutui konkurssiin menossa olleen Metalliliiton pelastustoimiin, rahaa piti saada. Niinpä hän päätti soittaa silloiselle KOP:n silloiselle pääjoht. Matti Virkkuselle, joka oli myös elinkeinoelämän nokkamiehiä ja pyysi lainaa. Virkkunen tokaisi: mitä h......ttiä sinä sillä rahalla teet ? Hämäläinen selvitti vaikean asiansa. Keskustelu oli lyhyt ja koruton, Virkkunen murahti, kyllä sinä sa.......na saat sen rahan, (tämä on Hämäläisen kertomaa) Hämäläinen ei ollut moksiskaan kohtaamastaa karkeasta käytksestä.
Tämä keskustelu kertoo paljon sen ajan toimintatavoista. Päätelkää itse kuka arvosti ketäkin. Luulisin että AKT:n arvoisa puh. joht. voisi pestä kasvoistaan hienohipiäisyyden ja ottaa jotain oppia yhteistyökykyisyyden toimivuudesta.