Asiallinen ja hyvä mielipidekirjoitus Ahti Lämsältä Koillissanomissa 10. marraskuuta. Siitä kumpuaa tavallisen suomalaisen Pohjois-Suomen poronhoitoalueella ikänsä asuneen ihmisen syvimmät tunnot. Tuo tavallinen ihminen, ikänsä veroja maksanut, on selvästi katkera yhteiskunnalle ja eritoten niille, jotka ovat vaalikampanjoissaan luvanneet puolustaa tavallisen suomalaisen ihmisen oikeuksia elää yhdenvertaisesti kaikille säädettyjä lakeja kunnioittaen. Mutta, jotka sitten valituksi tultuaan ovatkin tyystin pettäneet lupauksensa. Tuo tavallinen ihminen on selvästi katkera omille koillismaalaisille kansanedustajille ja syystäkin. Hän on katkera, ei vain itsensä, vaan myös kaikkien niiden puolesta, jotka asuvat moninkertaisten aitojen ja porttien takana ”häkeissä” ja vain siksi, että laki Suomessa ei ole kaikille sama. Ihminen on laitettu Pohjois-Suomessa aitaukseen, kun tuotantoeläimet, porot, voivat liikkua ja laiduntaa vapaasti. Tällaisessa yhteiskunnassa me tavalliset suomalaiset elämme ja asumme, siksi purnaamme.
Poronhoidon ongelmista on käyty poronhoitoalueella vuosia hyvin laajaa kansalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä. Facebookiin on perustettu ryhmä: ”Poronhoidolle ei ole edellytyksiä eteläisellä poronhoitoalueella”. Ryhmän koko on tällä hetkella noin 800 henkilöä. Ryhmän tarkoituksena on keskustella kiihkottomasti ja asiallisesti poronhoidon nykytilasta ja tuoda julki poronhoitolain aiheuttamat ongelmat ja toimimattomuus sekä lainmuutostarve.
Nyt alkaa olla Suomen poliittisilla päättäjillä, ministereillä ja kansanedustajilla, riittävästi tietoa nykyisen poronhoitolain toimimattomuudesta ja siitä, mitä vahinkoja ja laittomuuksia nykymuotoinen poronhoitolaki aiheuttaa porottomien kansalaisten keskuudessa.
Kaikki 200 kansanedustajaa, ministerit mukaan lukien, ovat saaneet laajan ja seikkaperäisen selvityksen, mikä puhuu yksiselitteisesti lainmuutostarpeen puolesta. Poroharrastus saamelaisalueen ulkopuolella Suomessa ei laillisuusnäkökulmasta anna mahdollisuuksia kansalaisten perusoikeuksien rajoittamiselle sen yhteiskunnalle tuoman vähäisen merkityksen vuoksi. Poronhoitolain ristiriitaisuus perustuslakiin on yksiselitteinen. Nykyinen poronhoitolaki on siis uudistettava saamelaisalueen ulkopuolella niin, että porot aidataan kansalaisten aitaamisen sijaan ja valtion verovaroista maksama tuki lopetetaan.
On meidän kaikkien yhteinen etu, että rehellisesti yhteisesti tunnustetaan, että yksityisomistuksessa olevien tuotantoeläimien ei kuulu juoksennella irrallaan toisten yksityismailla ja liikenteen seassa. Ei ainakaan itseään sivistysvaltioksi tituleeraavan valtion sisällä. Nykyinen tilanne poronhoitoalueella on kaukana ihmisoikeuksista, jotka Suomikin valtiona on kansainvälisissä yhteisissä sopimuksissa tunnustanut.
Poronhoitolain päivittämiseksi on lähetetty kantelu Euroopan komissioon ja eduskunnan oikeusasiamiehelle lainsäätäjän, valtioneuvoston ja kansanedustulaitoksen toimista koskien Suomen poronhoitolakia, joka on selkeässä ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Porottomien ryhmä vetoaa päättäjiin niin, että voimassa oleva ja aikaa sitten vanhentunut poronhoitolaki muutetaan nyky-yhteiskuntaan ja sen oloihin paremmin soveltuvaksi. Kantelutekstissä on esitetty poronhoitolaille uusi lain muoto, jonka jälkeen se ei ole enää perustuslain kanssa ristiriidassa ja lähes puolen Suomen kokoiselle alueelle palautuu yhteiskuntarauha ja ikuiset poronhoidosta ja poroharrastuksesta johtuvat ongelmat loppuvat.
Kanteluissa esitetyt lainkohdat ja muu aineisto puhuvat yksiselitteisesti lainmuutostarpeen puolesta. Ruotsi ja Norja ovat vastaavan asian hoitaneet järkevällä tavalla ja määritelleet vapaana laidunnettavan poronhoidon yksinomaan saamelaisten oikeudeksi ja elinkeinoksi, jota se alunperinkin on ollut pohjoismaissa.
Tämä on perusoikeus, omaisuuden suojan, yhdenvertaisuus yksilönä ja elinkeinonharjoittajana, koti- ja yhteiskuntarauhan, turvallisuus-, taloudellisuus- sekä ihmisoikeuskysymys. Suomalainen lainsäätäjä rikkoo näitä kaikkia ylläpitämällä ja lailla suojaamalla yhden pienryhmän harrastustoimintaa muun laajemman kansanryhmän kustannuksella sekä tukemalla sitä yhteisillä verovaroilla.
Ei ole oikein, että sivistyneessä Pohjolassa laitetaan ihmiset aidan sisään ja porot tuotantoeläiminä pidetään vapaana. Kun asian tulisi olla toisin päin. Lainsäätäjän velvollisuuksiin kuuluu huolehtia kansalaistensa perusoikeuksista ja yhteiskuntarauhasta. Nyt nämä eivät poronhoitoalueella, noin 36 % Suomen pinta-alasta, toteudu. Pieni ihminen on voimaton ja kokee suurta turvattomuutta poroharrastajien hirmuvallan edessä. Porojen vapaa laiduntaminen muualla kuin saamelaisalueilla, ei ole myöskään taloudellisesti järkevää. Vuotuiset valtionavut on kaikkien veronmaksajien rasitus ja ovat euromääriltään suuremmat kuin poroista saadun lihatuoton arvo.
Poro on omistajuuden perusteella kotieläin ja se tulee pitää aidattuna poronomistajan omilla tai vuokraamillaan mailla. Vapaasti laidunnettavan poronhoitoalueen eteläraja tulee siirtää saamelaisalueen etelärajalle ja nykyisenkaltainen tuettu porotalous jättää alkuperäiskansojen yksinoikeudeksi, missä se on alunperin ollut ennen sen keinotekoista levittämistä muualle Suomeen, noin sata vuotta sitten.
Poronhoitolain uudistamisen jälkeen poronhoitoa voidaan ja saadaan harjoittaa muuallakin kuin saamelaisalueella, mutta aidattuna ja ilman valtion tukea. Tällä menettelyllä päästään ikuisista poronhoito-ongelmista eroon ja kansalaiset tällä laajalla alueella saavat nauttia perustuslaissa määritetyistä perusoikeuksista.
Missään muualla ei rehota samankaltainen vanha laki, joka antaa jollekin pienryhmälle suunnattomat oikeudet laiduntaa vapaasti karjaansa toisten pihoilla, viljelyksillä, metsissä ja liikenteen seassa. Voimassa oleva poronhoitolaki on häpeätahra suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, joka sanoo tiukimmin noudattavan kaikkia mahdollisia EU-säännöksiä ja velvoitteita.
Veronmaksajina meillä on oikeus ja velvollisuus seurata yhteiskunnan kehittymistä. Poronhoitolakia pidämme räikeimmin menneisyyteen jäävänä lakina ja lainsäätäjän täydellisenä epäonnistumisena.
