Posiolainen maatalousyrittäjä Heikki Lehtiniemi perää valtiolta lainsäädäntöä, jolla porotalousyrittäjät velvoitetaan laittamaan poronsa aitauksiin myös kesällä.
– Porot on saatava pysyvästi pois pelloilta, mitään muuta kestävää ratkaisua tähän ongelmaan ei ole, Lehtiniemi sanoo.
– Voimassa olevan poronhoitolain 6 luvun 31 momentin mukaan poroja on hoidettava siten, etteivät ne pääse viljelyspelloille ilman maanomistajan tai haltijan lupaa, eivätkä myöskään puutarhoihin, tai vakinaisten asuntojen pihoihin tai muille erityiseen käyttöön tarkoitetuille alueille.
– Kun laki on tältä osin harvinaisen selvä, niin minkä takia porotalousyrittäjät eivät sitä noudata. Siis voimassa olevaa poronhoitolakia rikotaan aina, kun porot ovat pellolla tai puutarhassa, mutta tästä ei tule mitään sanktioita porojen omistajille, Lehtiniemi ihmettelee.
Lehtiniemi on turhautunut jo vuosikausia kestäneeseen jahkailuun, kehittämishankkeisiin, palavereihin, päättäjien juhlapuheisiin ja kuvitteellisiin pelisääntöihin ongelman ratkaisemiseksi.
– Lopullista, ja konkreettista ratkaisua ei vielä tähän mennessä ole saatu aikaiseksi.
Viimeksi pari vuotta sitten maa- ja metsätalousministeriö asetti porotalouden neuvottelufoorumin pohtimaan uusia yhteisiä pelisääntöjä ja käytäntöjä, joilla porotalouden harjoittajien ja muiden toimijoiden välisiä ristiriitatilanteita olisi voitu ennaltaehkäistä. Tulokset jäivät laihoiksi, sillä Lehtiniemen mukaan edelleen ollaan samassa tilanteessa.
Uuden hallitusohjelman kirjoittamisen yhteydessä koko poronhoitolain uudistamista ei katsottu tarpelliseksi. Hallitusohjelman mukaan ollaan uudistamassa vahinkojen arviointia ja vahingonkorvauksia koskevaa lainsäädäntöä.
Lehtiniemen mukaan tärkeämpää olisi kuitenkin vahinkojen ennaltaehkäisyä parantava lainsäädäntö vahingonkorvausten sijaan.
– Siis lainsäädäntöä ja poronhoitolakia on muutettava, ei tähän ole muuta ratkaisua.
– Nykyinen tilanne, jossa porot hakeutuvat parhaille viljelyspelloille, on kestämätön, Lehtiniemi sanoo.
– Porotalouden harjoittajat eivät tarvitse omia maitaan elinkeinonsa pyörittämiseen, mutta viljelijät tarvitsevat peltonsa elinkeinonsa harjoittamiseen.
Lehtiniemen mukaan poro-ongelma on monilla tiloilla vaikea ja vaarantaa kotieläintilojen toimintaedellytykset.
– Sen lisäksi, että porot syövät ja polkevat viljelykset, porot kantavat erilaisia sairauksia, muun muassa eheciä ja ekinokokkia, jotka voivat siirtyä saastuneen nurmirehun mukana syöttöpöydälle ja sairastuttaa lehmät.
– Peltoja on toki paliskuntien toimesta aidattu, mutta porot hakeutuvat seuraavalle aitaamattomalle pellolle, Lehtiniemi tietää.
– Aitoja myös rikkoontuu, lumi painaa niitä rikki, ja porot menevät niistä läpi.
– Harrastuksenaan tai sivutoimisesti poronhoitoa harjoittavat poronomistajat eivät kykene huolehtimaan lakisääteisistä velvotteistaan ja huolehtimaan siitä, että porot laiduntaisivat alueilla joilla se on sallittua.
Lehtiniemen mukaan poro kyllä pärjää tarhassa samalla tavalla kuin talvellakin, jolloin eläin ruokitaan sinne.
– Porotalouselinkeinon rakennetta pitää tarkastella lähtökohdista, jossa porotalousyrittäjä vastaa eläimistään koko vuoden ajan. Jos poroja ei voida ruokkia tarhaan kesällä sen vuoksi, että se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa, niin silloin on kyllä mietittävä onko toimialan toimintaedellytykset kestävällä pohjalla.
"Lakimuutos tappaisi elinkeinon"
Posion Livon paliskunnan poromies Jukka Tuomivaara tyrmää suunnitelmat lain säätämisestä niin, että porot tulisi tarhata myös kesäksi.
– Se olisi porotalouden loppu. Lakimuutos tappaisi tämän elinkeinon, Tuomivaara toteaa.
– Ympärivuotinen tarhaus ei voi tulla kysymykseen. Siinähän tulee vastaan jo eläinsuojelulaki.
Tuomivaaran mukaan nyt on keskityttävä niiden paikkojen aitaamiseen, jossa ongelmia on ilmaantunut. Hänen mukaansa haittaa aiheuttavat porot on paliskuntien toimesta haettava peltoalueilta pois, ja tarvittaessa teurastettava.
– Paliskunnat ovat aidanneet valtavan paljon peltoalueita. Ongelmat ovat paikallisia.
– Posion Livon paliskunnan alueella olevat viljelykset on lähes tulkoon kaikki aidattu, eikä ongelmia juurikaan ole. Aitausta on yhteensä 140 kilometriä Tähän pitää pyrkiä muuallakin, Tuomivaara sanoo.
– Teknisistä laitteista saattaisi olla apua estämään porojen pääsyn pelloille. Poroaidan veräjällä voisi olla esimerkiksi ääniliiketunnistin karkottamassa porot pois veräjän luota.
– Tehokkain tapa taitaa olla kuitenkin nykyinen, eli aitojen rakentaminen kaikkien viljelyspeltojen ympärille. Ja lisäksi niiden huoltaminen niin, että ne tarkistetaan paliskuntien toimesta joka kevät ennen kasvukautta, Tuomivaara sanoo.