Pääkirjoitus
Pitkään kunniansa kukkuloilla majaillut kokoomus on eduskuntavaalien lähestyessä joutunut alenevaan kannatuskierteeseen. Helsingin Sanomien perjantaina julkaiseman gallupin mukaan puoluekantansa kertoneista 17,4 prosenttia äänestäisi kokoomusta. Eduskuntavaaleissa tulos olisi pääministeripuolueelle katastrofi, joka katkaisisi puolueen pitkän voittoputken.
Aihetta juhlaan ei ole myöskään SDP:ssä, vanhassa mahtipuolueessa, joka näyttää juuttuneen noin 16 prosentin puolueeksi taistelemaan kolmanneksi suurimman puolueen asemasta perussuomalaisten kanssa.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kanveesiin lyöty keskusta on saanut vanhan mahtinsa takaisin. Puoluetta äänestäisi nyt 24,5 prosenttia puoluekantansa kertoneista, mikä on noin kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin puolueen pahimman ahdingon aikaan kesällä 2011.
Keskustaa nostaa oppositioasema, puheenjohtaja Juha Sipilän onnistuminen ja kilpailijoiden heikkous. Alexander Stubbin ”toimeenpanohallituksen” toimet uhkaavat jäädä fantastisen vähäisiksi. Jos sote-uudistusta ei saada maaliin, hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisimmissä tavoitteissaan. Antti Rinne ei ole onnistunut profiloimaan demareita uudelleen. Väsyneeltä vaikuttava Timo Soini (ps) on oppositiopolitiikassa jäänyt Sipilän jalkoihin.
Keskustaväen ei vielä kannata nostella maljoja. Nykypolitiikassa viisi kuukautta on pitkä aika ja vain vaaleissa annetut äänet lasketaan. On silti selvää, että keskustan myötätuuli antaa vauhtia myös puolueen koillismaalaisille eduskuntavaaliehdokkaille, Ulla Parviaiselle ja Niilo Keräselle.
Seuraava hallitus toivottavasti kootaan yhtenäisemmälle arvopohjalle kuin Jyrki Kataisen sekstetti, joka hajosi omaan mahdottomuuteensa. Hallitus ei voi yhtä aikaa kumartaa oikealle (kokoomus) ja vasemmalle (vasemmistoliitto).
Jos kokoomus ei valahda liian alas ja keskustan veto pitää, niin todennäköisin vaihtoehto on keskustajohtoinen porvarihallitus. Sen tärkein tehtävä on nostaa koko Suomi jaloilleen vaikka vähän kipeääkin tekisi.