Pääkirjoitus
Posio jatkaa talouden talvisotaansa kunnan tervehdyttämiseksi. Posion kunnanhallitus antoi budjettivalmistelun pohjaksi ankaran raamin, joihin posiolaisten tarvitsemat palvelut olisi mahdutettava.
Kunnanhallitus esittää, että ensi vuonna kunnan toiminnassa on voimassa hankinta-, matkustus-, koulutus-, rekrytointi- ja projektikielto.
Kunta yrittää päästä ylös taloussuosta keskittymällä vain lakisääteisten palvelujen tuottamiseen. Äärimmäisen askeettisesta budjettiesityksestä huolimatta kunnan tulos on ennusteen mukaan jäämässä yli miljoonan miinukselle ensi vuonna.
Posion luottamushenkilöt ja virkamiehet tekevät varmasti parhaansa, mutta olosuhteet ovat käymässä ylivoimaisiksi. Säästöjä ei saada aikaan kunnanhallituksen, eikä valtuuston mahtikäskyllä, jos toiminnan rakenteisiin ei puututa.
Säästöpaineessa on vaarana, että isot ja pienet asiat sekoittuvat keskenään. Suuria säästöjä voi saada aikaan ainoastaan suurista menoista, ei pikkuasioita pipertämällä. Käytännössä liipasimelle joutuvat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus, jotka muodostavat 70 prosenttia kunnan menoista.
Kun puhutaan terveyskeskuksen toiminnasta, vanhustenhoidosta sekä lasten ja nuorten koulutuksesta ollaan hyvinvointiyhteiskunnan keskeisimpien perusasioiden äärellä. Taustalla ovat suuret, kaikkeen vaikuttavat muuttujat eli väen väheneminen ja vanhusväestön määrän kasvu, mikä lisää hoivan ja hoidon tarvetta.
Sote-uudistus ei ole kaikilta osin syrjäseuduille mieluinen, mutta Posion esimerkki osoittaa, että jotain on tehtävä. Nykyinen tie on kuljettu loppuun. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Lehtiniemi sanoi rehellisesti sen, mitä tuleman pitää: jos säästöjä meinataan saada aikaiseksi, palveluita on keskitettävä (KS 12.9). Osa palveluista karkaa nykyistä kauemmaksi.
Maan päättäjien tehtäväksi jää turvata, että suurimpien kaupunkiseutujen ulkopuolella on peruspalveluja saatavilla.