Pääkirjoitus
Posion kunta teki rohkean ratkaisun ulkoistaessaan koko sosiaali- ja terveydenhuoltonsa yksityiselle yritykselle. Talouskriisissä kamppailevalle kunta oli ajautunut tilanteeseen, jossa jotain oli pakko tehdä menojen hillitsemiseksi. Toisena vaihtoehtona olisi ollut kunnan itsenäisyydestä luopuminen, mihin päättäjät eivät halunneet ryhtyä.
Tarjouskilpailun voittanut suomalainen Coronaria-yhtiö teki tarjouksen, joka ilman arvonlisävähennystä on 8,4 prosenttia halvempi kuin kunnan omana työnä. Suomalaisten kuntien yhteenlasketut sote-menot olivat 21,4 miljardia vuonna 2012. Jos Suomen kunnat onnistuisivat tehostamaan soteaan samassa suhteessa kuin Posio, säästäisi yhteiskunta vuodessa 1,8 miljardia ilman, että hoidon tasossa tarvitsisi tinkiä.
Suurimmassa osassa kuntia taloudellinen pakko ei ole vielä muodostunut yhtä musertavaksi kuin Posiolla. Posio kulkee Suomen tulevan väestökehityksen eturintamassa: vanhusväestön määrä suhteessa työikäisiin on kasvanut nopeasti.
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan yli 75-vuotiaiden määrä ylittää Posiolla neljänneksen väestöstä ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Koska ihmisten hoitotarve kasvaa merkittävästi 75 ikävuoden jälkeen, tarkoittaa se kustannuspaineen vääjäämätöntä nousua. Tällä hetkellä yli 75-vuotiaita on posiolaisista 15 prosenttia.
Väestöennusteiden valossa on päivänselvää, että valtakunnallisen sote-uudistuksen on pakko onnistua. Sosiaali- ja terveydenhuollon on kyettävä tehostamaan toimintaansa: samalla rahalla on pystyttävä hoitamaan ja hoivaamaan enemmän ihmisiä.
Tehostamisella on syyttä suotta paha kaiku. Ilman työn tuottavuuden kasvua puu korjattaisiin metsästä hevospelillä. Ajatus kuulostaa romanttiselta, mutta tarkoittaisi käytännössä myös sen ajan ihmisten elintasoa.
On tietysti väärin verrata ihmisten hoitoa ja hoivaa suoraan muuhun työhön. Asia pitää mieltää niin, että tehostamalla meillä on jatkossakin varaa pitää tekeviä käsiä niissä töissä, joissa inhimillinen kosketus on tärkeää.