Pääkirjoitus
Sote-uudistuksessa kävi kuten arvata saattoi. Puhe pysyi kansalaisten ulottumattomissa jorinan tasolla, kunnes torstaina alkoi tapahtua. Alettiin puhua rahasta.
Alustavat laskelmat kuntien rahoitusosuuksista toivat Koillismaalle pelkkää myötätuulta. Kuusamo, Posio ja Taivalkoski voittavat. Suurimman potin korjaa Posio, joka jo ehti keikahtaa taloudellisesti kuilun reunalle. Sote-uudistus saattaa olla se korsi, jonka ansiosta kunta vielä säilyttää toimintakykynsä.
Posio sosiaali- ja terveydenhuollon menot vähenevät neljän vuoden kuluessa siten, että nykytasosta pudotusta tulee 1,4 miljoonaa euroa vuositasolla. Kunnan taloudessa on tällä hetkellä noin miljoonan euron rakenteellinen alijäämä.
Kuusamon kaupunginjohtaja Timo Halonen ehti jo toppuutella viettämästä ennenaikaisia juhlia sote-uudistuksen takia. Hän varoitteli, ettei sote-esitys mene läpi esitetyn kaltaisessa muodossa, koska kuntien erot repeävät suuriksi (KS 5.12.).
Pohjois-Suomessa esimerkiksi Kempele maksaisi sotesta 6,6 miljoonaa nykyistä enemmän, Kalajoki viisi miljoonaa ja Oulu 23,9 miljoonaa. Valtakunnallisesti suuria häviäjiä olisivat Espoo ja Vantaa. Helsinki voittaisi.
Uudessa mallissa kunnat maksavat sote-alueille asukasluvun sekä ikärakenteen ja sairastavuuden mukaan suhteessa 20/80. Pohjoisessa laskentatapa suosii pieniä, syrjäisiä ja vähäväkisiä kuntia, kuten Itä-Lapissa sijaitsevia Pelkosenniemeä, Savukoskea ja Sallaa.
Laskentatapa on varsin yksinkertainen ja todennäköisesti reilu, mutta saattaa Halosen epäilyn mukaisesti olla poliittisesti mahdoton. Puheet pohjoisen ”elättikunnista” todennäköisesti saavat uutta vettä myllyynsä.
Ennen syyllistämistä kannattaa pistää asiat mittasuhteisiinsa. Muutaman vuoden takaisen laskelman mukaan kaikista kuntien menoista puolet syntyy 20 suurimmassa kaupungissa. Sadan pienimmän kunnan osuus on noin kolme prosenttia, 200 pienimmän 13 prosenttia.