Pääkirjoitus
Posion kunnalla on takanaan kolme raskaasti tappiollista tilinpäätöstä ja neljäs on hyvää vauhtia syntymässä. Viime vuoden osalta tilikauden tulos on 1,2 miljoonaa euroa miinuksella.
Posio on useammalla mittarilla kriisikunta. Verotus on kireää, kunta on velkaantunut ja vuosikate ei ole aikoihin riittänyt investointeihin ja omaisuuden kulumisesta johtuviin poistoihin. Lisäksi kunnalla on taseessaan kattamatonta alijäämää miljoonan verran. Nykyisellä menolla omavaraisuusaste painuu alle 50 prosentin tänä vuonna.
Taloustermit eivät ehkä kaikille kansalaisille aukea, mutta viesti on selvä: Posio ei voi jatkaa nykyisellä menolla. Posion päättäjät ovat asiasta tuskallisen tietoisia ja ovat laatimassa kunnalle miljoonan euron säästöohjelmaa.
Posion kokoisessa kunnassa miljoonan kokoon kaapiminen ei ole yksinkertainen juttu. Miljoonan säästön saisi esimerkiksi vähentämällä kunnasta 20-25 työntekijää.
Ongelma on, että kunnan työntekijät, joista suurin osa on perusturvassa, on jo karsittu minimiin. Nykyisellä toimintamallilla perusturvan henkilöstöä ei voida vähentää, mutta nähtäväksi jää mitä paljon puhuttu sote-uudistus tuo mukanaan. Se voisi parhaimmillaan edistää Koillismaan kuntien keskinäistä yhteistyötä.
Jos perusturvan palveluihin ei voida koskea ja kouluja on jäljellä vain yksi, niin mistä enää säästää, kun mainitut vievät kunnan budjetista valtaosan. Esimerkiksi kirjaston lakkauttaminen olisi kova isku.
Posion päättäjät ovat panneet toivonsa valtionosuusuudistukseen. Posio ja 39 muuta kuntaa ajavat uudistukseen syrjäisyyskerrointa, jolla huomioitaisiin Posion tapaisten kuntien ongelmat. Syrjäisten kuntien ajama malli tarkoittaisi Posiolle kaksi miljoonaa euroa lisää vuodessa.
Jos malli ei toteudu, Posion valtionosuudet pienenevät nykyisestään lähes puoli miljoonaa, mikä käytännössä ajaisi kunnan mahdottoman eteen.
Posion tilanne osoittaa, mitä poliitikkojen suosima sana kestävyysvaje käytännössä tarkoittaa.