Maalintuja metsästämässä Jänisvaarassa Posiolla ollut Matti Keränen törmäsi eteensä tulleisiin kiviin ja puihin, jotka eivät olleet aivan tavallisia. Niihin oli nimittäin tehty kaiverruksia kauan sitten. Kivissä oli merkinnät 1895 ja 1926 ja puussa 1837. Ne viittaavat vuosilukuihin.
– Kivi on siirtolohkare, eikä lähistöllä ole muita kiviä. Kaivertajilla on ollut työvälineitä mukana, sen verran kapeita ja syviä merkinnät ovat, työkseen Metsähallituksen Laatumaan kaavoituksesta ja edunvalvonnasta Pohjois-Suomessa vastaava tuotantopäällikkö Matti Keränen kertoo.
– Numeroista tosiaan sain selvää. Siinä olivat ainakin 1895 ja 1926.
– Lohkareen seinämä on vajaat pari metriä korkea. Kaiverruksia on muuallakin, osin jo sammalen alla.
Kaiverrukset eivät liene ohikulkijoiden, niitä tuskin helposti sattuu paikalle, Keränen aprikoi.
Löytöpaikan ympäristössä ei ole mitään erikoista, ei vesistöä, paaseja, polkuja eikä niittyjä. Vain vanhaa metsää.
Samalta paikalta Keränen löysi myös puun, jonka kylkeen oli kaiverrettu jotain puumerkkejä.
– Tervaisuuden takia puu on hyvin säilynyt. Sen kyljessä on ilmeisesti jotain puumerkkejä. Vuosiluku 1837 näkyy selvästi, Keränen sanoo.
Maasto on korkean vaaran laki. Puusto ja maapohja on rehevämpää kuin ympäristössä. Lähellä on Mursuaho -niminen kangas.
– Merkinnät saattaisivat liittyä kaskeamiseen tai johonkin rajamerkkiin.
Posio on kaskikulttuurin pohjoisimpia alueita.
Jänisvaara sijaitsee Posion keskustasta länteen noin 14 kilometriä.
Keränen on liikkunut kyseisellä alueella yli 30 vuotta.
– Siellä on merkkejä ihmisen toiminnasta. Löytyy jonkin verran muun muassa joitain lintuansan jäännöksiä. Lisäksi alueen niittykulttuurista kertoo se, että olen löytänyt sieltä sapilaita. (Sapilaita käytettiin pareittain heinien kantoon).