Suomen lopullinen ja täydellinen itsenäistyminen tapahtui sata vuotta sitten. Se edellytti kuitenkin sitä ennen satojen vuosien kuluessa tapahtunutta valtiollis-poliittisten, taloudellisten, henkisten, ja kansallisten edellytysten rakentumista ja kehitystä, Suomen itsenäistymisen tien vaiheita hahmottanut emeritusprofessori Jouko Vahtola sanoi Posion itsenäisyyspäiväjuhlassa pitämässään juhlapuheessa.
– Ensimmäinen askel kohden omaakin valtiota otettiin, kun Suomi liitettiin 1200-luvulla osaksi Ruotsin valtakuntaa, Ruotsin kuningaskuntaa ja sen yhteydessä roomalaiskatolista kirkkoa.
– 1400-luvulta lähtien nimi Suomi eli Finland, joka siihen saakka oli tarkoittanut vain Varsinais-Suomea, laajeni merkitykseltään suomalaisten heimojen koko asuma-alueeseen ja korvasi nimityksen Itämaa. Suomen taloudellinen ja poliittinen merkitys Ruotsin osana oli vahvistunut ja vahvistui edelleen ja loi perustaa aikanaan myös omalle itsenäisyydellemme, Vahtola sanoi.
– Suomi kuului pitäjinä, lääneinä ja maakuntina 1300-luvulta lähtien muun Ruotsin kanssa tasavertaisena osana Ruotsiin.
– Periaatteiltaan samanlaisella hallintojärjestelmällä ministeriöineen ja lääninhallintoineen hallittiin myös autonomista Suomea 1800-luvulla Venäjän yhteydessä ja vielä itsenäistynyttäkin Suomea.
– Suomalaiset saivat säätyjensä kautta osallistua myös Ruotsin valtiopäiville koko Ruotsin vallan ajan ja ajaa myös Suomelle tärkeitä asioita. Suomi ja suomalaiset olivat mukana rakentamassa 1600-luvulla Ruotsista eurooppalaista suurvaltaa.
– Ruotsin suurvalta-asema romahti Kaarle XII:n tappiollisissa sodissa. Niiden seurauksena Suomi vaipui isonvihan venäläismiehitykseen ja sen aikana 1700- 1721 lähes perikatoon eikä ollut kaukana, etteikö se tullut jo tuolloin liitetyksi Venäjään. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Suomi menetti Kaakkois-Suomea niin laajasti Venäjälle, että se kelpasi Suomen uudeksi itärajaksi myös Stalinille vielä talvisodan jälkeen 1940. Sitä noudattelee pitkälti myös itsenäisen Suomen nykyinen itäraja, Vahtola sanoi.
– 1700-luku oli Suomen historian merkittävimpiä taloudellisen ja henkisen nousun ja edistyksen vuosisatoja. Silloin luotiin aivan keskeisiä edellytyksiä ja voimavaroja, jotka kantoivat jo itsenäistymiseen asti.
– 1600-luvun lopun sotien, nälänhätien ja tautivuosien heikentämää väestöä alettiin ahkeralla synnyttämisellä, sen tukemisella ja erämaiden asuttamisella kohentaa.
– Väestörikkaus oli työvaltaisen yhteiskunnan, oman valtion ja edelleen itsenäisyyteen nousun ehkä keskeisin edellytys, Vahtola totesi.
– Venäjä nousi 1700-luvulla Itämerenpiirin kiistattomaksi suurvallaksi. Tämän aseman se on säilyttänyt, vaikka erityisesti Saksa pyrki maailmansodissa sitä uhmaamaan. Osana suurvaltasotiaan Venäjä valtasi 1808-1809 Suomen Ruotsilta nyt kolmannen kerran ja piti sen kokonaan yli 100 vuotta, siis vuoteen 1917 asti.
– Venäjän vallan aikana vaikutti emämaalle Venäjälle tappiollinen sota peräti kolme kertaa ratkaisevasti Suomen valtiollisen aseman ja yhteiskunnallisten olojen paranemiseen. Niiden myötä avautui suomalaisista riippumatta ikään kuin sattumalta tilaisuus käyttää keisarikunnan ahdinkoa Suomen hyväksi.
– Venäläistämishyökkäys kytkeä Suomen lakien säätäminen Venäjän yleiseen lainsäädäntöön, ei ehtinyt toteutua.
Japanin sodan tappiot ja sisäiset levottomuudet, pääroolissa suurlakko, pakottivat keisarin kumoamaan manifestin ja muut Suomea sortaneet toimet.
– Venäjä aloitti 1910 uuden venäläistämishyökkäyksen, niin sanotun toisen sortokauden Suomea ja Suomen oikeuksia vastaan saada itse päättää omista laeistaan. Suomi vastasi siihen aktiivisella, väkivaltaankin turvautuvalla vastarinnalla. Siihen liittyi myös jääkäriliike, jääkärien värvääminen ja kouluttaminen sodankäyntiin Saksassa Venäjää vastaan.
– Vallankumoukset Venäjällä ja niitä seuranneet kamppailut vallasta puolueiden kesken antoivat myös Suomelle mahdollisuuden ryhtyä pyrkimään lopulliseen eroon Venäjästä ja valtiolliseen itsenäisyyteen. Ajatus Suomen täydellisestä vapaudesta ja itsenäisyydestä esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran julkisesti 31. maaliskuuta 1917 Siperiaan karkotetun ja sieltä palanneen kansanedustaja Pehr Evind Svinhufvudin kunniaksi järjestetyssä kansanjuhlassa, Vahtola sanoi.