Pääkirjoitus
Postin meneillään olevat työtaistelut heijastelevat toimialaa ravistelevaa murrosta. Postin perinteinen liiketoiminta sulaa alta kiihtyvää vauhtia, eikä vanha sanonta ”valtion leipä on pitkä mutta kapea” pidä enää paikkaansa.
Posti on pääluvulla laskettuna Suomen suurin työnantaja. Vuosia jatkuneiden henkilöstövähennysten jälkeenkin postilaisia on edelleen yli 22 000. Postin leipää syödään monessa talossa, joten huoli yhtiön kohtalosta on aiheellinen.
Sähköistä asiointia on ollut tarjolla 90-luvulta saakka. Siihen nähden Postin vaikeudet alkoivat yllättävän myöhään, vasta finanssikriisin ja sitä seuranneen taloustaantuman myötä.
Osoitteellisten kirjeiden määrä pysytteli 1,2 miljardissa vuoteen 2008, jonka jälkeen tapahtui nopea romahdus. Viime vuonna kirjeitä lähettiin 900 miljoonaa kappaletta ja vuonna 2020 kenties 700 miljoonaa, mikä sekin saattaa olla liian optimistinen luku. Kirjepostin määrän väheneminen osuu yksiin yritysten sähköisen laskutuksen yleistymisen kanssa. Se kasvoi räjähdysmäisesti viime vuosikymmenen lopulla, kun yritykset tehostivat toimintaansa.
Kirjevolyymin laskiessa yksikkökustannukset vääjäämättä nousevat. Posti on nostanut hintojaan rajusti, mikä on saanut muun muassa lehtikustantajat takajaloilleen. Yhä useamman lehden jakelusta vastaa muu yhtiö kuin Posti. Postin hinnoittelu on edelleen kiihdyttänyt lehtien ja muiden sisältöjen digitalisoitumista.
Postin valopilkku on pakettiliiketoiminta, joka – ironista kyllä – kasvaa digitalisaation ansiosta. Verkkokauppa valtaa alaa perinteiseltä kaupalta. Paketti- ja logistiikkapalvelujen kasvu ei ole kyennyt vetämään yhtiön liikevaihtoa kasvuun, mikä tietää kulukuurin ja toiminnan tehostamisen jatkumista.
Suomalaisten lehtikustantajien perustama jakeluyhtiö Suomi on tänä syksynä hakenut postitoimilupaa eri puolilla Suomea. Haastajien hengittäessä niskaan Postilla on kiire uudistua mieli selvitä hengissä.