Mitä vanhempi puu, sitä enemmän se voi kietoa sisäänsä ja ympärilleen elämää. Puihin muodostuu aikojen saatossa kokonainen eliöyhteisö, jonka asukkaat ovat riippuvaisia toisistaan ja kaikki pohjimmiltaan puusta.
Puiden olemassaolosta riippuu monen muun eliön elämä. Puun huomaan saattaa kätkeytyä kymmeniä, jopa satoja puusta riippuvaisia eliölajeja. Osa elää juuri tietyllä puulajilla, monet viihtyvät usealla puulajilla.
Vanhassa puussa saattaa olla lahottajan ontoksi muovaama runko, onkaloita ja avolahoa. Lahopuu taas on monen muun lajin elinehto.
Onkalon pohjalle muodostuu lahoavasta puusta ja onkaloon päätyneistä lehdistä ja muista jäänteistä multamaista mulmia, jossa monet hyönteiset elävät ja saavat ravintonsa.
Tällaisia ovat vaikkapa tammella elävät aarnisepät ja harvinaistuneet erakkokuoriaiset. Erakkokuoriaiset eivät välttämättä sukupolviin poistu puun onkalosta.
Lahopuusta riippuvaisia eliölajeja arvellaan Suomessa olevan 4000 – 5000 lajia. Näihin kuuluu muun muassa hyönteisiä, sieniä ja sammalia.
Näkyvimpiä puiden seuralaisia ovat erilaiset linnut ja muut pienet eläimet, kuten oravat, liito-oravat ja lepakot, jotka löytävät puusta pesäpaikan, ruokaa ja levähtämispaikkoja. Puiden rungolla ja latvustossa elää myös lukemattomia hyönteisiä. Varhain keväällä ja alkukesällä kukkivat puut ovat erityisen tärkeitä ravinnonlähteitä pölyttäjille.
Puun rungolla ja oksissa kasvaa jäkäliä ja sammalia. Niistä ei ole puulle haittaa, sillä niillä ei ole kuoreen tunkeutuvia juuria, eivätkä ne ole loisia. Haavan rungolla näkee usein kauniita haavankeltajäkälän kuvioita. Jäkälät ja sammalet puolestaan tarjoavat ravintoa ja suojapaikkaa monille hyönteisille.
Käävät ja muut lahottajasienet kasvavat elävässä tai kuolleessa puussa ja saavat tarvitsemansa energian puuainesta lahottamalla. Erilaisia kääpiä näkee erityisesti vanhoissa puissa.
Kääpä on sienen itiöemä ja sienirihmastoa kasvaa puunrungon sisällä puuta lahottaen. Lahottajasienet ovat välttämättömiä, sillä ilman niitä puuaines ei lahoaisi milloinkaan.
Tietoisuuteen puiden merkitystä ja monimuotoisuutta pyritään tuomaan valtakunnallisella teemaviikolla, joka kulkee nimellä Puunhalausviikko. Sitä vietetään juuri nyt elokuun viimeisellä viikolla.
Valtavasti elämää
Valtakunnallista puunhalausviikkoa vietetään
Teemana on monimuotoisuus, ja teemaviikko on kaikille avoin.
Puita voi halata kaupungissa, maalla tai metsässä, joko yksin, kaverin kanssa tai isommallakin porukalla. Ajankohdan voi jokainen päättää itse.
Teemaviikon järjestävät Viherympäristöliitto, Maa- ja kotitalousnaiset sekä Luonnonvarakeskus. Yhteistyökumppaneina ovat Suomen luonnon päivä ja Suomen ympäristökeskus (SYKE).
Puiden seuralaislajeja on laskettu muun muassa Englannissa. Suomessa lajeja on vähemmän, mutta vanhan puun seuralaisten määrä saattaa täälläkin nousta satoihin lajeihin.
Puistojen, hautausmaiden, vanhojen pihapiirien ja muiden viheralueiden vanhat puut ovat usein tärkeitä maisematekijöitä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Sen lisäksi ne kykenevät tukemaan suurempaa monimuotoisuutta kuin saman lajin nuoremmat puut, muun muassa sisältämänsä lahopuun ja onkaloiden ansiosta. Tämänkin vuoksi rakennetun ympäristön vanhoja puita pyritään hoitotoimilla säilyttämään niin pitkään kuin se turvallisuuden kannalta on mahdollista.
Englannissa kasvavalla kahdella luontaisella tammilajilla havaittiin seuralaisina yhteensä 2300 lajia. Näistä 38 oli lintulajeja, 229 sammalia, 108 sieniä, 1178 selkärangattomia, 716 jäkäliä ja 31 nisäkkäitä. Näihin lukuihin eivät vielä kuuluneet bakteerit ja mikro-organismit, joten todellinen lajimäärä on suurempi. Näistä 2300 lajista 320 elää vain tammen kanssa ja 229 löydetään harvoin muilta puulajeilta. Lehtosaarnen seuralaisena puolestaan löydettiin 955 lajia, joista 45 kasvaa ainoastaan saarnen seuralaisena ja 62 tavataan hyvin harvoin muilla puulajeilla.
