Pul­la­kah­vit yli sa­ta­met­ri­ses­tä – mä­ki­hyp­py vei So­tshiin ja Ja­pa­niin

Pasi Huttunen oli mäenkunnostushommissa Sotshin talviolympialaisissa vuonna 2014. Mies pääsi kisoissa myös hyppäämään koehyppääjänä.

Kuva: Pasi Huttusen arkisto

Nuoren Pasi Huttusen liitoa Rukalla vuonna 1980.

Kuva: Pasi Huttusen arkisto

Pasi Huttunen pyrkii lomillaan aina Kuusamoon. Kalastus Kitkajärvellä on miehen intohimo.

Kuva: Pasi Huttusen arkisto

Kolmevuotiaalle Pasi Huttuselle ei hiihto maistunut, joten hyppäämään oli päästävä. Kuopiossa kasvaneen Huttusen ura alkoi Liisa-mummon pihasta. Mäkisuksilla Huttunen hyppäsi ensimmäisen kerran vuonna 1977.

– Asuimme ihan Puijon hyppyrimäkien vieressä. Naapurin kavereiden kanssa aloittelimme.

Puijon mäkijuniorit pääsivät 1970-80-luvun vaihteessa testaamaan Spede Pasasen keksintöä mäkihyppylinkoa. Huttusen mukaan lingossa vedettiin jopa yli 90 metrin hyppyjä.

– Spede kysyi, että paljonko pannaan vauhtia. Sanoin aina, että täydet. Täydet oli 96 kilometriä tunnissa.

Huttusen mukaan linko voisi toimia mäkihypyn harjoittelussa vielä tänäkin päivänä.

– Jossakin Pohjanmaalla, missä on tasaista, se voisi olla hyväkin juttu.

Kuusamossa Huttunen hyppäsi ensi kerran vuonna 1979 meijerinmäellä. Suuri hetki Huttuselle koitti vuotta myöhemmin, keväällä 1980. Tuolloin 12-vuotias mäkijuniori pääsi leiskauttamaan Rukan talvikisojen koehyppääjänä 112 metriä, mikä oli sen aikaisesta mäestä kova lukema.

– Valmentaja tarjosi Rysäbaarissa pullakahvit, kun meni yli 100 metriä.

Huttunen muistelee, että reissut Rukan talvikisoihin olivat juniorivuosina kauden kohokohta. Puijolta Kuusamoon lähti linja-autolastillinen nuoria mäkihyppääjiä. Myöhemmin reissuja Rukalle tuli myös alkutalveen kaamoskisojen myötä.

– Rukallahan mäki oli kunnossa vain keväällä. Myöhemmin tilanne muuttui, kun Kaamoskisat tulivat ohjelmaan.

Kuusamoon Huttusella on syntynyt erityislaatuinen suhde muutenkin kuin mäkihypyn kautta. Sisko-vaimo on nimittäin syntyjään Heikkisiä Kitkan rannalta Airisniemeltä. Vaimon tukea Huttunen kiittelee vuolaasti.

– Sisko on seisonut yli 20 vuotta tuulessa ja tuiskussa ja reissannut mukana ympäri maailmaa. Hän sanoo, että olen mäkihypyn suhteen fanaatikko. Ja niin taidan ollakin.

Huttuset asuivat Kuusamossa vuosina 1996-98, jolloin Pasi kulki töissä Rukan mäellä ja veti iltaisin liikuntakerhoa. Kuusamosta tuli lähtö Japaniin, jossa Huttunen valmensi ala-ja yläaste- sekä lukioikäisiä mäkihyppääjiä.

– Saapungin Jarkko oli siellä ennen minua ja kysyi, että kiinnostaisiko lähteä. Aluksi oli tarkoitus olla vuosi, mutta meni siellä toinenkin. 30 vuotta vanhassa omakotitalossa asuttiin ja lattialla nukuttiin.

Japanissa Huttusen valmennettaviin kuului muun muassa sitten mäkihyppymaailman huipulle noussut Taku Takeuchi, joka jatkoi Huttusen valmennuksessa kolme vuotta Kuopiossa.

– Taku asui meillä ottopoikana ja kävi ammattikoulua. Hän ei aluksi osannut yhtään suomenkieltä. Taku oppi kesän aikana kielen, kun kuljettiin Kitkalla. Ville ja Jaakko ( Heikkiset, Huttusen vaimon veljenpojat ) olivat pikkupoikia eivätkä osanneet englantia. Siinä se Takukin kielen oppi, kun poikien kanssa kesää vietti.

Japaniin Huttusella jäi lämpimät välit.

– Viimeksi kävin siellä Takun häissä kolme vuotta sitten. Kyllä sieltä aina yöpaikka löytyy. Ei tarvitse välttämättä hotelliin mennä.

Huttuselle intohimo mäkihyppyyn on tuonut ammatin miehen työskennellessä tänä päivänä Kuopion kaupungin virkamiehenä Puijon hyppyrimäillä. Rukan maailmancupissakin Huttunen on nähty hommissa useana vuonna. Ensimmäisen kerran Huttunen työskenteli Rukalla vuonna 1996. Onpa Huttusen mäenkunnostustaidoille ollut käyttöä olympialaisissakin. Sotshissa vuonna 2014 Huttunen pääsi myös hyppäämään.

– Mäkikeskuksen pomo sanoi, että siellä on suksia, siteitä ja pukuja, että käy vaan kokeilemassa. Olin useassa kisassa koehyppääjänä ja taidan olla vanhin hyppääjä sillä saralla. Goldin ( Andreas Goldberger ) kanssa vedettiin. Goldi hyppäsi kypärä kamerassa ja minä ilman kameraa.

Maailmancupissakin kilpailleen Huttusen huippuvuosi hyppääjänä osui talveen 1997-98, jolloin Continental Cupista tuli useita kärkipään sijoituksia.

– Parhaimmillaan olin toinen ja Rukalla Continental Cupin kisoissakin kuudes. Niitähän ei siihen aikaan vaan pidetty oikein minään. Tänä päivänä tilanne on toinen.

Veteraanihyppääjää mäkihypyn nykytilanne huolestuttaa.

– Iso virhe on tehty jo vuosikymmen sitten, jolloin satsattiin vain muutamiin huippuihin. Harrastajamäärät ovat romahtaneet. Se näkyy esimerkiksi Hopeasommassa, jossa tänä talvena oli vain 60-70 hyppääjää. Aikoinaan Hopeasommassa hyppääjiä oli 200-300.

Huttunen uskoo kaikesta huolimatta, että mäkihypyllä on valoisa tulevaisuus.

– Pakkohan siihen on uskoa. Sehän lähtee minulta leipä, jos ei ole hyppääjiä.

Huttusen elämä ei ole pelkkää mäkihyppyä. Toinen intohimo on kalastus. Kevätpäivät kuluvat pilkkien, kesällä mies uistelee.

– Tänä keväänä istuin 22 päivää putkeen pilkillä Kitkalla. Kai sitä jonkinlainen fanaatikko on siinäkin asiassa.

Huttunen sanoo hypänneensä urallaan neljällä eri tyylillä. Tutuksi on tullut muun muassa kanadalaisen Steve Collinsin 1980-luvulla käyttämä tyyli, jossa suksien kärjet olivat yhdessä.

– Hyppäsin aikanaan sukset sivulle käännettynä. Siinä olikin kova homma, kun piti kääntää toinen suksi toiselle sivulle, Huttunen muistelee V-tyylin tuloa.

94-vuotias Liisa-mummo seuraa edelleen Pasi Huttusen hyppyuraa. Lehtileikkeitä on kertynyt vino pino. Seurattavaa riittää jatkossakin. Tänä päivänä 50 vuotta täyttävä Huttunen aikoo nimittäin hypätä vielä pitkään.

– Ensimmäiset hypyt on jo tälle kesälle muovilta hypätty. Syyskuussa pitäisi olla Romaniassa kilpailut. Sarja vaihtuu ja olen nyt nuori poika 50-54-vuotiaissa.