Koettiin tässä taas varsinainen
hyvänmielen retki,
kun Puolankalaisten vieraana
piipahdettiin hetki.
Toukokuussa aukeni aurinkoinen huomen,
kedot täynnä kukkia, ilma tuoksua tuomen.
Mikä oiskaan mieluisampaa
kuin taas kaarahan kavuta,
jalkakin, kun vielä nousee
ilman naapuri apua.
Katsastella kyliä muita
mukana joukon ”joutilaita”
mummoja niin mukavia
pappoja verrattomia.
Lauri meitä ajelutti
Koilliskairan kulkijoita
kautta Kurtin, Metsäkylän
kunnes kuulun korpikainuun.
Näljängän ja Vaarannivan.
Jolkoteltiin Joukokylään,
vielä vähän viiletettiin
oltiin jo kirkon pihassa
Puolangan paikassa pyhässä.
Maria-papin pakeilla.
Lämmin oli vastaanotto
”meidän entisen Marian”,
taitajan lahjain monien.
Kuultiin kirkon historiaa,
alttaritaulun tarina.
Se olikin upea luomus
moni-ilmeinen ihastus
Tolosen toimeksi tekemä
katsottavaksi kaiken kansan.
Taulu kertookin kuvina
Suuren Kirjan suosituksen
ohjeeksi elon ihanan,
kuolon vielä kauhuttoman.
Täältä mentiin ruokailemaan
Seurakunnansalihin
Ystävän kahvilan tiloihin.
Lohikeitto lopsimahan,
maistamaan makoisa ruoka.
Nyt runoja ja lauluja ohjelmaksi
esittivät isännät vierailleen.
Se ol kaunista kuultavaksi,
vaan Heidi veti ”herneen sieraimeen”,
koska alkoi vetää tuolijumppaa
saunomisen merkeissä.
Soutamalla kuljettiin,
vaan oli meillä ”varaa värkeissä”.
Halot siinä hakataan,
lyödään monet löylyt.
Vihdoilla nyt rätkitään
selät, vaikka köyryt.
Käyttipä se Heidi meitä
Väänäsenkin ”Saanassa”.
Tämä joukko varmaan palaa
kotiin täältä puhtaana.
Kahvit vielä nautitaan
ja rupatellaan rauhassa.
Kohta Hepokönkäästä kuvia
on meidän filminauhassa.
Ajeltiin näet katsomaan
luonnonputous suomen suurin.
Taas yksi ihme enemmän
elämä pukkasi näet tuurin.
Nytpä ajaa körötellään
kotikylää kohti.
Tyytyväisnä laulellaan,
jotka reissuun lähteä tohti.
On ihana kuulua tähän sakkiin
toivon kaikille taas jotain jääneen ”takkiin”.
Hyvät muistot varmaan talletamme
sydämiimme syvälle.
Kiitos Elohopea-Heidille, kuljettajalle
ja matkaseuralle hyvälle!
Taivalkoskella 31.5.-16.