Retki Purkuputaankönkäälle oli kummitellut mielessä jo vuodesta 2010 lähtien nähdessäni ensimmäiset kuvat tästä upeasta kohteesta. Sain jo silloin kuulla, että putous on hankalan matkan takana. Sinne ei ole tietä eikä polkua.
Niinpä Taiteilijaseura Koillisessa päätimme tehdä yhteisen retken salaiseen tarunhohtoiseen putous-maailmaan, josta meillä oli vain toisten kertomuksia. Sieltä syntyisi upeaa aineistoa valokuvina ja maalauksina.
Juhannusviikolla teimme retken Purkuputaankönkäälle, jossa Putaanoja laskee Oulankajokeen.
Pysähdyimme mennessä pikaisesti Oulungan kansallispuiston opastuskeskuksessa. Jatkoimme Liikasenvaaran tietä kunnes käännyimme vielä kapeammalle puiston huoltotielle, joka päättyi parkkialueeseen.
Luotimme oppaamme Petteri Törmäsen tapaan johdattaa meidät helpoiten kurujen ja korkeuskäyrien mukaisia harjanteita pitkin. Alueella korkeuserot ovat huomattavia. Välillä oli korkeita kangasmaisemia, joista laskeuduttiin lehtomaisiin kosteikkoihin.
Lintujen laulu ja huumaava luonnon tuoksu oli seuranamme koko matkan. Olimme vaeltaneet toista tuntia ja mitään merkkejä putouksesta ei ollut. Ihmettelimme koko kohteen löytymistä.
Tunnelma oli ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Lähestyimme varovasti kosken kohinaa. Kuinka tällainen erämaan helmi ei ole yleisesti tiedossa?
Saavuttuamme könkäälle loppuivat ensin sanat. Hiljaisina ja nöyrällä mielellä laskeuduimme maljamaisen lammen äärelle, johon vesi syöksyi kallion uumenista. Tässä ihmeellisessä maailmassa voisi viipyillä loputtomiin. Kuuntelimme kosken soittoa ja lintujen laulua.
Vilvoittelimme kirkkaassa vuoristopuron vedessä. Katselimme, kuvasimme ja ihmettelimme. Sanattomina istuimme kalliolla ja hengitimme veden, maan ja ilman tuoksua, joka oli huumaava. Oli suorastaan vaikea irrottautua paikan lumosta.
Oppaamme Petteri Törmänen johdatteli meidät lopuksi sekä alajuoksulle että yläjuoksulle, jossa näkymät olivat kuin maalauksista konsanaan. Yläjuoksulla silmiin avautui huikaiseva maalauksellinen pienien putouksien ryöppy. Kuljettuamme yläjuoksua ylös vastaan avautui toinen toistaan upeampia pieniä putouksia.
Pikkuhiljaa aloimme miettiä paluuta ihmisten ilmoille. Paluumatka alkoi halaamalla hyvästiksi valtavan suurta puuta. Palasimme osittain samaa tuloreittiä ja osittain Oulankajokivartta, jossa upeat rannat kutsuivat pysähtelemään. Kulleroniittyjen poikki vaeltaen päädyimme parkkialueelle ja ympyrä oli sulkeutunut.
Ihana juhannusmatkamme erämaan helmen syliin oli jättänyt sydämiimme ikuisesti kultakirjaimin sanan ”Purkuputaanköngäs”.
Istuessani kalliohalkeaman päällä valtasi koko kehon sellainen tunne, että täältä ei haluaisi lähteä pois vielä vähään aikaan. Eikä ollut pimeän tulosta pelkoa. Elimme juuri nyt oikeaa vanhaa juhannusta, keskikesän yöttömän yön taikaa. Kiitos Lea, Aini ja Petteri. Jälleentapaamisiin!
Purkuputaanköngäs
Putouskorkeus noin 10 metriä.
Vesimassat keräävät voimansa Putaanjoen yläjuoksulta valuen portaittain kalliouomaan.
Ylhäältä valuvalle vedelle muodostuu kalliohalkeamassa valtava paine, ja se purkautuu kovalla paineella räiskyen ja kohisten alas maljamaiseen lampeen.
Putous on tiettävästi ainoa Suomessa maljaan purkautuva putous.
Purkuputaanköngäs, toiselta nimeltään Putaanköngäs sijaitsee Liikasenvaarantien ja Oulankajoen välimaastossa, Oulangan kansallispuistossa.
Putaanjokea seuraamalla matkaa kertyy n. 3 km.
