Pääkirjoitus
Koillismaan kunnissa ei kannata laskea talousarvioitaan sen varaan, että sote-uudistus todella tulee voimaan vuonna 2017. Poliitikot riemuitsevat sote-sovun syntymisestä, vaikka keskeisimmät kysymykset ovat edelleen auki.
Kipeimmin valaisua odottavat uudistuksen perustuslaillisuuteen, demokratiaan ja rahoitukseen liittyvät kysymykset. Hallinnollisesti sote-uudistuksesta on tulossa himmeli, jossa päätäntävalta karkaa kauas kansalaisten ulottumattomiin.
Koillismaan kuntien verovaroista yli puolet menee jatkossa Pohjois-Suomen sote-alueen rahoittamiseen. Sote-alue päättää, miten palvelut tuotetaan tuottamisvastuualueilla, joita syntyy Pohjois-Suomeen viisi kappaletta. Koillismaa kuuluu todennäköisesti Oulun alueeseen. Muut alueet ovat todennäköisesti Kainuu, Oulun eteläinen alue, Merilappi (Kemi-Tornio) ja Lappi (Rovaniemi).
Kunnanvaltuustot valitsevat edustajat sote-alueen ja tuottamisvastuualueen päättäviin elimiin ilmeisesti väkiluvun määrittelemässä suhteessa. Oulun ääni kuuluu kauas.
Nykysysteemiin verrattuna hallintoon tulee yksi porras lisää. Käytännössä sote-alue ja tuottamisvastuualue ovat kuntayhtymiä molemmat.
Hallintohimmeliä ihmetellessä on syytä pitää mielessä sote-uudistuksen tärkein päämäärä: kansalaisten palvelujen turvaaminen. Uudistuksen hyvänä puolena on, että se tasaa riskiä leveämmille hartioille. Esimerkiksi Posion tapaisen kunnan budjetti voi nykyisellään keikahtaa yhdestä vakavasta ja kallista hoitoa vaativasta sairastumisesta.
Uudistuksella haetaan tehokkuutta, jotta vanhenevan Suomen kasvava hoitotarve tulee täytettyä. Samalla rahalla on siis saatava enemmän ja parempaa hoitoa. Nähtäväksi jää, johtaako tämä ”suuri on kaunista” -ajatteluun ja tilanteeseen, jossa kaikki vaativampi hoito keskittyy suuriin kaupunkeihin.
Kuntakohtaisia laskelmia on lupailtu ensi viikoksi. Silloin nähdään, mitä uudistus maksaa koillismaalaisille.