Minä tunnen sinut. Sinä olet se, jolta saa ruokakaupassa häijyjä kommentteja tai ”hienovaraista” tönimistä, kun väsynyt lapsi ei jaksa käyttäytyä, tai jos se lapsi vain sattuu olemaan tiesi tukkeena. Sinä olet se, jonka mielestä lastenvaunut eivät kuulu jouluostoksille samaan kauppaan kanssasi, etkä pelkää ilmoittaa siitä kovaan ääneen.
Olen kohdannut sinut tien päällä, koska pyöräillessäsi et tunne sääliä tielläsi olevia koiria tai kävelyä harjoittelevia lapsia kohtaan etkä ainakaan ilmoita vauhdikkaasta lähestymisestäsi kellolla. Myös autot ovat poikkiteloin tarkkaan lasketun sykeharjoittelusi esteenä, ne eivät ymmärrä väistää tai olla parkkeeraamatta reitillesi. Autoillessasi et näe syytä pysähtyä suojatien edessä, koska sinun kiireesi on tärkeämpi kuin muiden, etkä ymmärrä tekoasi, kun pyöräilijä on mielestäsi ärsyttävä ja ajat hänet täysin oikeutetusti nurin.
Sinusta on myös hyvin päivänselvää, että muut autokuskit ovat huomattavasti heikompia ajotaidoiltaan ja kerrot sen heille varsin värikkäästi. Sinua eivät myöskään koske lasketut ajonopeudet tietyöosuuksilla, onhan sinun oikeutesi määrittää sopiva vauhti.
Olen kohdannut sinut nyt myös hiihtoladulla. En tiedä nimeäsi, koska et suostunut sitä minulle kertomaan. Tiedän, että sinun mielestäsi minun, kaksivuotiaan poikani ja koirani tulisi mennä ”ampumaan itsemme, koska olemme tällaisia idiootteja” tultuamme tutusta pulkkamäestä latua myöten pois, 40 metrin matkan. Huomioimme sinut ja odotimme, että pääset jatkamaan matkaasi, mutta ilmeisesti olit omaan paremmuutesi vedoten päättänyt ”antaa meille opetuksen”. Alle jäi ensin ladun sivussa kulkenut koira ja seuraavaksi sauvan tielle joutui reunaa pitkin laskenut lapsi. Minä annan sinulle kuitenkin tämän anteeksi, sillä tiedän, että mikään määrä kilometrejä suksiesi tai pyöräsi päällä ei ehjää sydäntäsi, joka kärsii pyrkimyksestäsi levittää pahaa oloasi mahdollisimman monelle. Se tietää, että olet väärässä.
Mielestäni tämä maailma ei kärsisi siitä, että ottaisimme toisemme paremmin huomioon. Että antaisimme tilaa ja ymmärtäisimme toistemme tilanteita. Että hymyilisimme irvistämisen sijaan ja tervehtisimme haistattelun sijaan. Ehkä se sydämesikin tuntuisi keveämmältä ja jaksaisi paremmin, mitä luulet?
