Pääkirjoitus
Kuusamolaisten toisesta, jatkosodan evakkomatkasta tuli kuluneeksi 70 vuotta. Kuusamon itäisiä rajakyliä alettiin tyhjentää 5.9.1944 eli heti, kun aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli solmittu.
Kirkonkylä evakuoitiin 8.9. lähtien Oulun eteläpuolisiin pitäjiin. Esimerkiksi Oulaisiin siirtyi noin kolme tuhatta kuusamolaista. Vaikka kirkonkyläläisillä oli hieman enemmän aikaa valmistautua kuin itäisissä kylissä, ei mukaan saatu sen enempää tavaraa kuin mitä kärryihin mahtui. Kuljetusvälineitä ei ollut antaa siviilikäyttöön.
Kiireellä lähteneet kuusamolaiset eivät vielä tienneet, että näkivät kotinsa viimeisen kerran. Vetäytyvät saksalaisjoukot polttivat kirkonkylän liki maan tasalle. Kaikkiaan tuhoutuneita rakennuksia oli 2 286, joista asuntoja 621. Kuusamon pinta-alasta luovutettiin rauhansopimuksen velvoittamana Neuvostoliitolle noin neljännes.
Talvi- ja jatkosodan evakkomatkoilla kuoli noin 500 kuusamolaista, joista suurin osa oli pikkulapsia. Sodassa, rintamalla kuoli 450 kuusamolaista.
Evakkomatkan rasitukset, puutteellinen ravinto ja huono hygienia niittivät tuonen viljaa vanhuksien ja pienimpien lasten keskuudessa. Vuonna 1940 Kuusamossa syntyneestä 350 lapsesta useampi kuin joka kolmas, 130, kuoli alle vuoden ikäisenä. Lapsia kuoli kulkutauteihin, kuten hinkuyskään, kurkkumätään ja tuhkarokkoon.
Evakkomatkojen lapsikuolemista on kirjoitettu ja puhuttu julkisesti vähän. Asiaa tutkinut FM Kari Kantola arvioi viiden vuoden takaisessa tutkimuksessaan, että aihe oli yksinkertaisesti liian kipeä, joten siitä vaiettiin.
Lähes maan tasalle poltettu Kuusamo jälleenrakennettiin nopeasti. Vuoden 1945 aikana saatiin valmiiksi 1 800 rakennusta. Rajakansan sitkeys oli ihailtavaa.
Puute ja kurjuus eivät ole Suomesta kokonaan hävinneet ja talous mataa taantumassa. Jos historiasta voi jotain oppia, niin ainakin suhteellisuudentajua. Lopultakin kovin ovat pieniä, tai ainakin erilaisia, nykyiset ongelmat 70 vuoden takaiseen aikaan verrattuna.