Koillissanomien peruslehden liitteenä on tänään erikoisnumero, jossa peilataan menneisyyttä, mutta suunnataan katse tulevaan. Itsenäisyyden juhlalehdessämme luotaamme koillismaalaista sielunmaisemaa.
Historiallisesti Suomen itsenäistymiseen johtaneet tapahtumat saivat ratkaisevan käänteen keväällä 1917. Keisari Nikolai II:n syrjäyttänyt väliaikainen hallitus otti Venäjällä vallan helmikuussa. Maaliskuussa lausuttiin ensi kertaa julki tavoite Suomen täydellisestä itsenäisyydestä.
Itsenäistyminen merkitsi suurta muutosta kuusamolaisten elämässä. Itäraja vähitellen sulkeutui, kun Neuvosto-Venäjän ote itärajan takaisiin alueisiin vahvistui. Se kuristi vähitellen kuoliaaksi kuusamolaisille tuottoisan rajakaupan Venäjälle. Paikallisten silmin tuttu Itä-Karjala vajosi punaisen hämärän maaksi, johon elävä yhteys katkesi Neuvostoliiton myötä.
Kuusamo ja Koillismaa keskittyi maatalouteen, joka saavutti tilojen määrällä laskettuna lakipisteensä 1960-luvulla. Maatalouden koneistuminen söi kannattavuuden ja elinkelpoisuuden muutaman lehmän pientiloilta. Sen seurauksena tuhansia ihmisiä muutti etupäässä Ruotsiin. Uudeksi kärkielinkeinoksi metsätalouden rinnalle nousi matkailu, joka vahvisti myös kaupallisia palveluja.
Rajamaa etsii jälleen paikkaansa. Väestön keskittyminen kaupunkeihin on maailmanlaajuinen ilmiö, ja Kuusamokin on menettänyt asukkaitaan. Tosin maltillisesti verrattuna suureen osaan Suomen maaseudusta. Murroksen tuntu on käsillä, mutta meidän aikalaisten on vaikea ennakoida muutoksen suuntaa. Historiaa katsoen tapahtumien käänteet saattavat tuntua loogiselta, vaikka moni asia on lopulta ollut pienestä sattumasta kiinni.
Tärkeintä on pitää kiinni uskosta tulevaan ja ottaa kohtalo omiin käsiin. Matkailun kasvu on ehkä vasta alkumetreillään, samoin metsien monipuolinen ja kestävä hyödyntäminen.