Pääkirjoitus
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula nosti hiljattain Kuusamon esiin myönteisessä valossa. Hän kiinnitti huomion Kuusamossa voimassa olevaan suositukseen lasten kotiintuloajoista.
Aulan mielestä suosituksen pitäisi olla valtakunnallinen ja se pitäisi kirjata kunnan turvallisuussuunnitelmaan, kuten Kuusamossa ja Rovaniemellä on tehty.
Aulan mukaan kunnan suositus tukisi vanhempia kasvatustyössä, kun nuoret usein kotiintuloajoista neuvoteltaessa vetoavat siihen, että kaverit saavat olla ulkona myöhempään.
Tämä oli ajatuksena Kuusamossa, kun kaupungin päihdetyöryhmä antoi suositukset vuonna 2000. Niiden mukaan alakouluikäisten kotiintuloaika viikolla ja sunnuntaisin on viimeistään kello 20 ja perjantai- sekä lauantai-iltaisin kello 21. Yläkouluikäisten kotiintuloaika on viikolla ja sunnuntaisin kello 21 ja perjantaisin ja lauantaisin kello 24 mennessä.
Kotiintuloajat antavat selkänojan myös niille aikuisille, jotka ovat työnsä puolesta lasten kanssa tekemisissä. Esimerkkinä huoltoasemien ja kauppojen henkilökunta, joka voi tarvittaessa huomauttaa nuorisolle, että nyt olisi kotiinlähdön aika. Kotiintuloajoissa ei ole kyse kyttäämisestä, vaan välittämisestä.
Sääntöjen kertaaminen on jaksettava tehdä vuodesta toiseen ikäluokkien vaihtuessa. Monella nuorella tuntuu puuttuvan tieto siitä, että tällaiset suositukset ovat Kuusamossa voimassa.
Perheissä keskustellaan kotiintuloaikojen lisäksi ruutuajan määrästä. Koulupoliisi Keijo Siikaluoma ehdottaa, että suositusta laajennettaisiin kattamaan myös tietokoneella istumisen määrää. (KS 20.9) Ehdotus on aiheellinen ja syytä liittää voimassa olevaan suositukseen. Liian moni nuori istuu koulussa silmät ristissä vain siksi, ettei edellisenä iltana onnistunut irrottautumaan ajoissa tietokoneen ääreltä.
Kasvatukseen liittyvät haasteet muuttuvat aikojen saatossa. Yksi ei muutu: lapset tarvitsevat sekä rakkautta että rajat. Päävastuu lasten kasvatuksesta on perheissä. Koulujen ja muun yhteiskunnan tehtävänä on tukea kasvatustyötä.