Pääkirjoitus
Kaavoituksen ja rakentamisen suurin haaste on pitkä aikajänne, jolle suunnitelmat pitäisi osata tehdä. Miten suunnitella asunnot ja yhdyskuntarakenne niin, että se vastaa kysyntää vielä 30-40 vuoden päästä?
Kuusamossa – eikä muullakaan Suomessa – ei osattu 80-luvulla arvata, mitä tuleman pitää. Perheasunnoista kysyntä on voimakkaasti siirtynyt yhden ja kahden ihmisen asuntoihin. Tämä käy ilmi asuntopoliittisesta ohjelmasta, jolla Kuusamon kaupunki kartoittaa tulevia tarpeita ja haasteita.
Kuusamo nostettiin kiireellä tuhkasta, kun jatkosodan evakosta palaavien ihmisten piti saada nopeasti katto päänsä päälle. Nopean rakentamisen kääntöpuolena oli osittain huono laatu. Kunnollisia rakennustarpeita oli niukalti saatavissa.
Uusi aika saapui 70-80-luvuilla, jolloin varaus kasvoi ja uudisrakentaminen oli voimallisimmillaan. Katukuvaan nousi uusia sekä julkisia rakennuksia että yksityisiä koteja. Yksityinen rakentaminen painottui omakotitaloihin ja perheasuntoihin, koska niillä oli kysyntää. Suuret ikäluokat olivat parhaassa lapsentekoiässä.
Vuonna 1985 asuntokannan jakautuma oli Kuusamossa varsin tasainen: 1-5 viiden hengen asuntokuntia oli lukumääräisesti suunnilleen saman verran. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen yhden ja kahden hengen talouksien määrä on kaksin, kolminkertaistunut (KS 9.6.). Tarjonnan epäsuhta näkyy kaupungin yhtiön Kuusamon Vuokratalojen toiminnassa. Yksiöillä on kysyntää. Vaikeimmin vuokrattavia ovat isot kaksiot ja kolmiot.
Asuntojen muunneltavuus tulisi ottaa suunnittelun yhdeksi tärkeimmistä ohjenuorista. Vaikka uudisrakentamisessa on nyt hiljaisempaa, tarvitaan sitä joka tapauksessa jonkun verran. Vanhojen omakotitalojen sijainti ja pohjaratkaisut eivät tyydytä kaikkia asunnon tarvitsijoita.
Asuntoihin on sitoutunut merkittävä osa suomalaisten varallisuudesta. Siksi yhdyskuntarakenteen suunnitteluun on kiinnitettävä erityinen huomio.