Ran­kois­ta ai­heis­ta ja taiteen tuo­mas­ta toi­vos­ta kir­joit­ta­va kuu­sa­mo­lai­nen esi­kois­kir­jai­li­ja:”­Kun pa­ran­nuin syö­väs­tä, ym­mär­sin, että unel­mien to­teut­ta­mi­sen aika on nyt”

– Aika hienolta tuntuu, ensimmäisen romaaninsa kirjoittanut Susanna Tuuliainen toteaa.

Kuva: Vappu Jaakkola

–¿Lämmin kiitos kaikille minua tukeneille, Susanna Tuuliainen kiittelee opettajiensa ja editoijansa lisäksi äiti Alma Ronttia ja aviomies Ari Tuuliaista.

Kuva: Vappu Jaakkola

Kuva: Vappu Jaakkola

Perjantaisessa julkistamistilaisuudessa Hyvän mielen palveluasemalla vieraili myös yllätysvieras, mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka, joka oli Kuusamossa lomailemassa.

Kuva: Vappu Jaakkola

– Vuosituhannen vaihteessa löysin maalaamisen. Siitä lähtien mun elämässä on ollut toivoa, kertoo kuusamolainen kirjailija Susanna Tuuliainen.

Tuuliaisen esikoisromaani Pimeys kirkastaa maiseman julkistettiin Kuusamon Mielenterveyden Tuki Ry:n Hyvän mielen palveluasemalla perjantaina.

Kirja on kuvaus nuoren Annin maailmasta, joka järkkyy. Anni joutuu niin toivottomaan pisteeseen, että haluaa kuolla. Lopulta päähenkilö saa kosketuksen tunteisiin maalaamisen avulla, on vastatusten elämän kanssa ja löytää itsensä.

Kirjan avainlauseeksi kirjailija nimeää takakannessakin lukevan tekstin: Nähdyksi tuleminen merkitsee toivon löytymistä.

– Se sisältää kaiken siinä tarinassa. Nähdyksi tuleminen merkitsee nähdyksi tulemista monella tasolla. Annin ystävä Marianne toimii peilinä, ja kun Anni sairastuu, Marianne on se, joka sanoo, että tässä ei ole kaikki.

– Sairastuminen on Annille lopulta siunaus. Kun Anni sairaalassa löytää tien keltaiseen pihamökkiin, hän löytää maalaamisen, ja sitä kautta oman itsensä.

Nähdyksi tuleminen merkitsee toivon löytämistä.

– Toivon löytäminen tarkoittaa sinuiksi tulemista oman kohtalon ja oman kutsumuksen kanssa. Kirjassa Anni lopulta oppii tunnistamaan sairauden kielen, ja löytää todellisen itsensä. Hänen täytyy tunnustaa tosiasiat - myös se tosiasia, että hän on pohjimmiltaan taiteilija.

Siitä taiteesta alkaa toipuminen.

Kirjailija itse on kokenut paljon samaa kuin päähenkilönsä. Kuvataiteen voimaannuttavuuden koettuaan Tuuliainen löysi kirjoittamisen - tarkalleen ottaen vuonna 2006 Limingan taidekoulussa.

– Romaania kirjoittaessa on tärkeää luoda tarina, joka on uskottava, ja sen juoni ja henkilöhahmot ovat uskottavia. Olen sitä mieltä, että ideat tulevat annettuina, ja kun kirjailija kirjoittaa, ideat suodattuvat oman kokemusmaailman läpi.

Idea jalostui pikkuhiljaa, ja ensimmäiset 30 sivua Tuuliainen kirjoitti opiskellessaan kirjoittamisen perusopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa vuonna 2008.

Tarina kantoi, ja muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 2011 Tuuliainen lähti tarinansa kanssa Päätalo-instituutin luovan kirjoittamisen ryhmään.

– Sen ryhmän aikana löysin oman ääneni kirjoittajana. Siitä lämmin kiitos opettaja Taija Tuomiselle, Tuuliainen toteaa.

Vuonna 2012 tuli stoppi. Tuuliainen sairasti rintasyövän.

– Kun aloin parantua, ymmärsin, että unelmien toteuttamisen aika on nyt, Tuuliainen kertoo.

– Ajattelin, että minulla on haaveita, joiden haluaisin nähdä toteutuvan: että Annin tarinasta tulisi kirja, ja että saisin nähdä lasteni kasvavan aikuiseksi.

Meni jälleen kaksi vuotta, ja Tuuliainen ryhtyi toteuttamaan jälleen unelmaansa: hän lähti opiskelemaan Oriveden opiston Studio Orfeuksen kirjailijakouluun.

– Syventyessäni tarinan kirjoittamiseen tunsin olevani kuin merellä purjehtiva lautta. Minulta kysyttiin luottamusta siihen, että kurssi on oikea, Tuuliainen toteaa.

– Kirjoittaminen opettaja Harri István Mäen ohjauksessa vahvisti oman äänen kuulemista, ja opin luottamaan siihen omaan ääneen.

Luottamus itseen kannatti. Lähes vuosikymmenen jalostunut romaani on vihdoin valmis.

– Kirjoittaminen on tuonut onnistumisen kokemuksia. Se on avannut tunnelukkoja, ja olen oppinut kuuntelemaan sydämeni ääntä.

Vaikka päähenkilö on nuori Anni, ei kirjailija halua rajata lukijakuntaa millään tavalla.

– Uskon, että jokainen, nuori tai aikuinen voi jollain tavalla samaistua. Tavallaan tämä kirja voi toimia vertaistukena ja valaa toivoa.