Viime torstaina käynnistyi Suomessa jokirapujen pyyntikausi. Se päättyy lokakuun lopussa, mutta kiihkeintä pyyntikautta ovat ensimmäiset viikot tuonne elokuun loppupuolelle saakka.
Koillismaalla rapuja ei pyydetä enää juuri myyntimielessä, vaan kyse on lähinnä pyynnistä omiksi tarpeiksi. Pyytäjien määrät ovat myös vuosi vuodelta vähentyneet.
Vielä vuosikymmeniä sitten esimerkiksi Iijoen vesistössä jokirapukanta kukoisti. Puoliammattilaisia pyytäjiä oli aika tavalla ja ravunpyynnillä oli joillekin perheille aivan taloudellista merkitystä syyskesän aikaan.
Sitten rapurutto levisi myös Koillismaalle ja tuhosi hyvän rapukannan. Välillä oltiin aivan alamaissa, mutta kannat ovat pikku hiljaa hivenen nousseet. Vanhoihin lukemiin ei taideta kuitenkaan koskaan enää päästä.
Ravunpyynti on pyyntimuotona suhteellisen helppoa eikä vaadi isoja taloudellisia satsauksia pyyntivälineisiin. Toki vene ja mertoja tarvitaan, sekä asianmukaiset luvat, mutta ei juuri paljon muuta. Sopivat syöttikalat voi pyytää itse.
Ravuilla on edelleen kysyntää juhla- ja ruokapöydissä ja mitan täyttävistä ravuista maksetaan ihan kohtuullinen hinta. Jos rapuja olisi paljon, niitä kannattaisi pyytää.
Miten rapukannat sitten saataisiin nousuun? Voisiko kysymykseen tulla rapujen kasvattaminen erityisissä laitoksissa? Sellaista lienee kokeiltu ainakin pienemmässä mittakaavassa, mutta jonkun syyn takia hanke ei ole onnistunut. Ilmeisesti rapuja on paljon vaikeampi saada kasvamaan laitosoloissa kuin esimerkiksi tiettyjä kaloja ja rapujen kasvatusaika muodostuu kohtuuttoman pitkäksi, mikä syö kannattavuutta.
Jossain etelän maissa kasvatetaan kuitenkin onnistuneesti joitakin katkarapulajeja. Ilman teollista kasvattamista turisteille ei olisi näitä herkkuja juuri tarjolla.
Rapujen kasvatusta kannattaa yhä selvitellä, koska puhtaalle luonnontuotteelle on varmasti kysyntää.