Nyt tarvittaisiin Eino Poutiaisen ”roknoosia”, miten eduskuntavaaleissa tulee käymään huhtikuussa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Heilahtelut kannatuksissa voivat toteutua. Äänestäjien päätöksiin vaikuttavat lukuisat mielteet.
Koillismaalta tulisi olla edustus Arkadianmäellä. Viimeksi vihreiden Hanna Halmeenpään äänten keruu pelasti Ulla Parviaisen läpimenon. Nyt Halmeenpää ei lähde vaaleihin, joten raahelaisesta keskustaehdokkaasta koituu yksi potentiaalinen kilpailija.
Äänestäjien näkökulmasta on perusteltua, että Kuusamosta on useita ehdokkaita. Valinnan mahdollisuus vahvistaa kansalaisten osallistumista. Jos on tarmokas ehdokas, hän kokoaa tarvittavan äänestäjäkunnan taakse. Tarvitaan toimintaa, kuten Saapunki Oulun Koskilinjat-bussimainoksella aikanaan. Kuusamolaisäänestäjien joukko on yhä pirstaleisempi. Kuusamon äänillä päästään tuskin läpi.
Kaikilla ehdokkailla on mahdollisuutensa. Kansallisesti mitään puoluetta ei tulisi etukäteen pois sulkea hallitusovien avaamiseksi. Hallitusohjelmasta ja pelisäännöistä sopimisen tulisi ratkaista. On surkeaa, kun Ruotsissa viidesosa äänestäjistä torpataan päätöksenteon ulkopuolelle muitta mutkitta.
Koillismaalla keskustalaisten ja vihreiden ehdokkailla näyttäisi olevan edellytyksiä raivata tie eduskuntaan. Tieto kiirii maakunnista, että Satu Haapanen ja Silja Keränen pyrähtävät linnun lailla ohi Mika Flöjtin. Onko edessä taas hyvä varasija? Saadaanko vaikuttavuutta vastalauseilla ja todellisten luontotekojen puutteella? Ulla Parviaisella ja Pudasjärven Vesa Riekillä näyttäisi tulevan kova keskinäinen kamppailu. Pääseekö kumpikaan 7-9 joukkoon keskustan äänisaaliin jaossa? Vuosi sitten Ulla Parviaisen tie näytti läpimenoon. . Niilo Keräsen liputtaminen Vesa Riekin puolesta vie lukuisia ääniä. Naisjärjestön puheenjohtajuuden etuudet ovat kaikonneet Oulun vahvojen naisehdokkaiden tuloon. Riikka Moilasen näkyvyys haalii yllättävästi Mirja Vehkaperän perintöä. Riekillä on järjestäytynyttä taustavoimaa kuusamolaisjuurisen Pekka Aittakummun lailla. Kunnallisjärjestön laimea aktiivisuus, vaalivankkureiden lonksuminen ja ”sisäpiirin jurputukset” hankaloittavat Parviaisen aktiivista kampanjaa.
Keskustalla on tosiaan tekemistä paikkamäärän säilyttämisessä. Puoluejohto saisi kuunnella kansan syvien rivien tuntoja maahanmuuttoasioissa sekä ajaa aluepolitiikka-asioita ponnekkaasti. Vuoden 2015 vaaleihin nähden Sipilän 30 700 äänipotti pienentynee. Rantakangas ja Pylväs turvannevat yli 5 500 äänestäjän joukon. Kainuulaiset Jarva ja Korhonen yltänevät keskittämällä 5 000:en. Raahen Mattila vahvistaa edustajuuttaan. Reisjärven Kinnunen oli jo vahvoilla esivaalissa. Hän kuten Pekka Aittakumpu saanee kantavuutta eduskunnan jättäviltä. Eli Koillismaan keskustaehdokkaiden edellä voi olla 8-9 enemmän ääniä keräävää. Nyt kilvoitellaan tasaväkisesti, kerääkö kumpikaan yli 5 000 äänen.
Entä valtakunnan taso hallitusnäkökulmasta. Peruskysymys taitaa olla, kykenevätkö nykyhallituksen 2 suurinta toteuttamaan ns. välipuheensa. Sote- ja maakuntauudistus maaliin päästessään voi tuoda ihmeen. Spekuloinnista viis, kansa päättää lopulta. Äänestäjät ja ehdokkaat, tehkää viisaita päätöksiä Koillismaan edustuksen turvaamiseksi.