Ra­vus­tus­kau­si on pa­raim­mil­laan, Koil­lis­maal­ta­kin niitä löytyy

Eero Nevanperä kokee rapumertoja Inkeen Porojoella. Hän on vastuullinen ravustaja, joka haluaa saalista tulevaisuudessakin. Siksi pienet ravut heitetään takaisin jokeen.
Eero Nevanperä kokee rapumertoja Inkeen Porojoella. Hän on vastuullinen ravustaja, joka haluaa saalista tulevaisuudessakin. Siksi pienet ravut heitetään takaisin jokeen.

Ravut ovat Koillismaallakin harvinaista herkkua, sillä esimerkiksi Iijoesta ravut ovat hävinneet rapuruton ansiosta kokonaan. Jokijärvellä niitä on jonkin verran ja Murhijoella myös. Eero Nevanperä ravustaa puolestaan Porojoella Inkeen kylässä Taivalkoskella.

– Tänä kylmänä kesänä ravut ovat kuoriutuneet hitaasti, koska vedet ovat kylmiä. Yleensä ravut ovat kuoriutuneet heinäkuun 21. päivään mennessä, jolloin ravustusaika alkaa. Nyt merroissa on vieläkin rapuja, jotka eivät ole kuoriutuneet. Saa nähdä, ehtivätkö lainkaan, Nevanperä mietiskelee.

Hän kertoo, että urosravut kuoriutuvat aina ensimmäiseksi.

”Rapuruton jälkeen Iijokeen on istutettu monta kertaa rapuja, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.”
Eero Nevanperä
Ravustaja

Nevanperä on ravustanut kotivesillään lähes 50 vuotta.

– Tänne rapurutto ei ole levinnyt, koska alue on pieni ja syrjässä, eikä tänne juurikaan tule ravustajia toisista vesistä.

Hänen mukaansa ravut Taivalkosken vesiin istutti alunperin Oulun läänin Talousseura 1930-luvulla.

– Rapuruton jälkeen Iijokeen on istutettu monta kertaa rapuja, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Porojoen ravut ovat aitoja jokirapuja. Ne viihtyvät samoilla paikoilla, joten mertojen paikat Nevanperä on tarkkaan miettinyt vuosien kokemuksen perusteella.

Sopiva ravustussyvyys on 2-4 metriä ja pohja tulisi olla mielellään kivikkoinen. Ravuilla on kivikoissa enemmän suojapaikkoja ja siellä niitä eniten yleensä viihtyy.

Ravuilla ei ole varsinaista alamittaa, mutta Eero Nevanperä heittää alle 10-senttiset ravut takaisin jokeen. Hän mittaa jokaisen ravun itse tekemällään mitalla.

– Mitta otetaan otsapiikin nokasta keskimmäisen pyrstösulan nokkaan. Kaikki pienet ravut heitän takaisin jokeen, sillä saalis pitää olla turvattu myös tulevaisuudessa.

Nevanperällä oli joessa neljä rapumertaa. Rapuja tuli tällä kertaa noin 50, joista kokenut ravustaja kelpuutti kokonsa puolesta vain kolme. Loput hän heitti takaisin jokeen.

Mertoihin tarttui yksi rapu, joka oli menettänyt toisen saksensa. Sen tilalle oli kuitenkin kasvamassa uusi saksi.

– En tiedä, kuinka kauan saksen kasvaminen täyteen pituuteen kestää, mutta ilmiö on kyllä mielenkiintoinen.

Perjantaina Nevanperän perheessä oli pidetty rapukekkerit, jossa nautittiin Eeron pyytämiä rapuja. Hän säilyttää saaliinsa sumpussa, jossa ne säilyvät kuukausia, kunhan vain muistaa ruokkia niitä särkikalalla.

Rapu liikkuu eniten hämärässä. Nevanperä kokee ravustuskauden alkaessa merrat aamuin illoin.

– Nyt kun vedet ovat kylmät, riittää yksi kokemiskerta vuorokaudessa. Syöttikalat eivät nyt ehdi mädäntyä, mutta joka kerta vaihdan kuitenkin syötit.

Parhaimpina syötteinä Nevanperä pitää itse pyytämiään särkiä.

Juttua tehtäessä merrat koettiin lauantaina heti aamusta. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi, vesi oli tyyni ja Inkee parhaimmillaan.

Ilmoita asiavirheestä