– Oli pyörät, potkukelkat, jokivarsi, Iivaara, valistustalo ja poikaystävällä soutuvene.
Näin muistelee toimittaja Reetta Räty lapsuuttaan Kuusamossa Yle Ikkunan kolumnissa . Räty kertoo kolumnissa ihmettelevänsä sitä, että hänen lapsensa kasvavat Helsingissä.
– Kasvoin itse maalla. Tai metsäähän Suomi on, myös taajama-alueilla. Lapsuudenkotini on metsässä, lähellä järveä. Meillä oli yksi lätkäjengi, yksi terveyskeskus ja yksi neljäntienristeys.
– Lapseni kasvavat paikassa, jossa on metro, raitiovaunu, elokuvateattereita, korkeita taloja, uimastadion ja siellä kuulutuksia eri kielillä. Heillä on matkakortit, merenrantoja ja pohdiskelua siitä, mihin lukioon voisi hakea. Jäätelöä syödessä he osaavat varoa, ettei lokki vie.
– Hauskuutan heitä muistelemalla, kun Kuusamoon tuli hissi, liikennevalo ja TV2.
Räty arvioi olevansa edelleen kaupungistunut kuusamolainen.
Kolumnin lopussa hän muistelee tammikuuta vuonna 1995.
– Olin ollut joulun Kuusamossa ja palasin innokkaana takaisin Helsinkiin. Vapaus! Oma huone soluasunnossa! Vasta junan heiluessa hitaasti pitkin Töölönlahtea kolahti kunnolla, että tietenkään kukaan ei ole minua vastassa. Enhän edes tunne täältä kuin opiskelukaverit, ja heidätkin vain muutaman kuukauden ajalta. Olin yksinäinen, ja siksi kaupunki ympärilläni oli vieras ja kolkko.
– Nykyään kaikki on toisin. Aleksis Kiven katua pyöräillessä naurattaa. Tästä vielä Brahenkentän ohi Hesarille, pätkä Kaarlenkatua, tuolla näkyy kirkko, ja sen vieressä koti, Räty päättää kolumninsa.