Pääkirjoitus
Kolme pienyrittäjää kertoi lauantain Helsingin Sanomissa, miten he onnistuvat liiketoimissaan taantumasta huolimatta. Monessa yrityksessä on vaikeaa juuri nyt, mutta ei kaikissa.
Pienyrittäjien tarinoissa hyvä liikeidea yhdistyy sitkeyteen, yrityksen arvoista kiinni pitämiseen ja oikeiden ihmisten kohtaamiseen. On mietittävä kohderyhmä tarkkaan, pidettävä laadusta kiinni ja palveltava asiakkaat hyvin. Ja jos ei sittenkään onnistu, on uskallettava vaihtaa kurssia. Ja on uskallettava ajatella tarpeeksi isosti. Markkinat voivat olla myös muualla kuin kotiseudulla tai edes Suomessa.
Menestyäkseen Suomen pitää olla yhteiskunta, joka kannustaa ihmisiä riskinottoon. Menestys alkaa aina yhden tai muutaman ihmisen halusta tehdä jotain enemmän kuin muut. Koillismaalta löytyy monta perheyritystä, joiden tarina on alkanut yhdestä tai kahdesta henkilöstä: Pölkky, Pentik, Rukakeskus, Jalavan Kauppa ja monia muita.
Kaikki yritykset eivät nouse tähtiin, mikä sekin pitäisi hyväksyä olennaiseksi osaksi yrittäjyyttä. Konkurssin tehnyt yrittäjä ei ole luopio, vaan ihminen, joka on yhtä kokemusta rikkaampi yrittämään uudelleen. Tämän ajatuksen soisi leviävän.
Paljon puhutaan Suomen kilpailukyvystä. Kilpailukyky syntyy siitä, että suomalaisilla yrityksillä on ensin kilpailunhalua. Pitää haluta olla omille asiakkailleen maailman paras ja tarpeellisin.
Koillismaan yrittäjistä neljännes on yli 55-vuotiaita. Tutkimuksen mukaan heistä joka viides on luopumassa yrityksestään heti, kun mahdollista tai seuraavan kolmen vuoden aikana. Yritystoiminnastaan luopuvien yrittäjien määrä on suhteellisesti suurempi kuin missään muualla Suomessa.
Asian myönteinen puoli on, että myyntiin on tulossa monta hyvää ja menestyvää yritystä. Kaikki yritykset eivät vaihda omistajaansa sukupolvenvaihdoksen kautta perhepiirissä. Vanhasta yrityksestä voi uusi yrittäjä saada hyvän pohjan ponnistaa, jos luopuva yrittäjä malttaa luopua yrityksestään kohtuullisella hinnalla.