Kansalaisten kotikuntansa päättäjiin tuntema luottamus on alhainen. Pohjois- ja itäsuomalaisista 37 prosenttia luottaa päättäjiin melko tai erittäin paljon. Tulos käy ilmi kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksesta. Kuntalaisista 44 prosenttia ei luota päättäjiin kovinkaan paljoa ja yhdeksän prosenttia ei lainkaan.
Valtakunnallisesti luottamus kotikunnan päättäjiin oli heikointa pääkaupunkiseudulla ja vahvinta maaseutumaisissa kunnissa. Valtakunnallisesti 33 prosenttia luottaa kotikuntansa päättäjiin melko tai erittäin paljon. Edellisessä mittauksessa vuonna 2013 vastaava prosentti oli 36 eli luottamus on hieman heikentynyt.
Tulos ei anna mairittelevaa kuvaa kansalaisten luottamuksesta kuntademokratiaan. Miksi naapurin miehestä tai naisesta tulee osaamaton, kun hänet vaaleissa valitaan valtuustoon? Mihin luottamus karisee?
Luottamuskysely on ristiriidassa siihen, kuinka tyytyväisiä suomalaiset ovat asuinkuntansa palveluihin. Epsi Rating -tutkimuksen tyytyväisyysindeksillä suomalaisten keskimääräinen tyytyväisyys kotikuntaansa oli 68, kun 75 on hyvä taso. Kuusamon palvelutyytyväisyyttä mittaava indeksiluku oli 69,1. Menestyneimmät kunnat saavat indeksiluvuksi yli 80.
Suomalaiset ovat siis varsin tyytyväisiä kotikuntansa palveluihin, mutta eivät luota päättäjiin.
Tyytymättömyys päättäjiin ei johdu siitä, että asiat olisivat kunnissa erityisen huonosti, vaan kenties siitä, että niiden pelätään kääntyvän huonompaan suuntaan. Hyvinvointiyhteiskunnan kiivaimpaan rakennusaikaan 80-luvulla oli helppo olla päättäjä, koska jaettavaa riitti. Suomen huoltosuhde oli vuonna 80-luvun puolivälissä historiallisen hyvä. Työllisyysaste oli korkea. Työikäisten määrä suhteessa lapsiin ja vanhuksiin oli suurempi kuin koskaan ennen tai jälkeen.
Miten kuntademokratia pitäisi rakentaa, jotta aiempaa useampi kokisi luottamusta järjestelmään? Miten vahvistaa tulevaisuuden uskoa maassa, joka edelleen kuuluu maailmaan rikkaimpiin?