Hyvinvointiyhteiskunnan uudistamistarve tunnustetaan puolueissa laidasta laitaan.
Oulun kuntakuulemisessa hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen kertasi, miksi uudistus on tarpeen. Virkkusen mukaan hallitus on lähtenyt ennakoimaan 2020-30-luvuilla näköpiirissä olevia muutoksia.
Suomen huoltosuhde on ollut sotien jälkeiset vuosikymmenet historiallisen hyvä. Sataa työntekijää kohti on ollut pitkään 40-50 huollettavaa. Koillismaalla tullaan parissa vuosikymmenessä tilanteeseen, jossa sataa työntekijää on kohti on yhtä monta vanhusta ja lasta huollettavana. Väestön ikääntyminen on fakta, jota ei muuksi muuta kuin voimakas työperäinen maahanmuutto, mikä tällä hetkellä ei näytä todennäköiseltä.
Kolmasosa kunta-alan työntekijöistä eläköityy seuraavan kahden valtuustokauden aikana.
Erot maan eri osien kesken kasvavat. Maaseutu harmaantuu, kun ennusteiden mukaan kasvu keskittyy muutaman suuren kaupunkikeskuksen ympärille. Huoltosuhteen muutos rokottaa ankarimmin kuntia, jotka jo nyt ovat heikoimmassa asemassa.
Laskelmien mukaan verotuksen epätasa-arvo on revähtämässä käsiin. Tällä hetkellä maltillisimmin ja kireimmin verottavan kunnan ero on noin viisi prosenttiyksikkö, mutta ero uhkaa kasvaa jopa 15 prosenttiyksikköön. Lähitulevaisuudessa, jos mikään ei muutu, on kuntia, joissa veroprosentti on 33 ja kuntia, joissa se jää alle 20 prosentin.
Virkkusen kanssa on helppo olla samaa mieltä hänen todetessaan, että tällainen epätasa-arvo ei ole oikein.
Kuntatyöryhmän raportti on laadittu uhkakuvien valossa, kuten maakuntavaltuuston puheenjohtaja Mirja Vehkaperä totesi Oulussa. Hän muistutti, että Pohjois-Suomen olevan paljon muuta kuin kuihtuvaa maaseutua. Pohjoisen merkitys kasvaa matkailun, energiahankkeiden, kaivosteollisuuden ja palvelujen kasvun myötä. Pohjoisuus on nouseva trendi maailman mittakaavassa.
Kuntatyöryhmän raportti pitää osata lukea oikeassa valossa. Se on varoitus siitä ikävästä todellisuudesta, johon heräämme, jos emme mitään tee.
Pohjois-Suomella on mahdollisuutensa, Koillismaalla on mahdollisuutensa. Nyt tarvitaan suurta poliittista rohkeutta uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja varmistaa elinkeinojen elinvoimaisuus.
Kuntakierros on tuonut ilmi, että uudistustarvetta ei kiistä kukaan. Sen sijaan käytettävistä työkaluista keskustellaan.
Kuntapäättäjät ovat haastavan paikan edessä, kun asiantuntijoilta tulee ristiriitaista tietoa. Tämä hämmentää ja moni kysyy, ketä uskoa: hallituksen selvitystä vai kunta-alan tutkijoita, joista moni katsoo, etteivät ongelmat ratkea kuntarajoja siirtelemällä.