Kalle Päätalon elämänkerran kirjoittajalla Ritva Ylösellä on selitys Päätalon kirjojen valtavaan suosioon.
– Päätalon kirjoihin on tykästytty suunnilleen samoista syistä kuin minäkin aikoinaan. Päätalon kirjat ovat perusrehellisiä, todentuntuisia ja tunteisiin vetoavia: ne tarjoavat runsaasti samastumispintaa, johon lukija voi peilata omia elämänkokemuksiaan. Ne on koettu terapeuttiseksi.
– Päätalo on omalla esimerkillään auttanut selviytymään erilaisista elämänkriiseistä, hän on valanut elämänuskoa tilanteissa, jotka ovat tuntuneet lukijoista jo lähes toivottomilta. Päätalon arvomaailma: rehellisyys, työteliäisyys, omillaan pärjääminen, koston kääntäminen ”vielä minä näytän” -eetokseksi – miellyttää monia. Nuoremmat lukijat arvostavat Päätalon tarjoamaa lähihistoriaa elävässä muodossa. Ja toki ne tarjoavat myös viihdettä.
Kalle Päätaloa tutkiessaan Ritva Ylönen törmäsi todella mielenkiintoisen ihmiseen
– Osittain jo myyttiseksi muuttuneen henkilö- ja kirjailijakuvan takaa paljastui hyvin inhimillinen Kalle Päätalo: monenlaisten kompleksien ja sairauksien vaivaama, työhönsä liikaakin uppoutuva kirjailija, joka ei oikein osannut nauttia menestyksestään ja suosiostaan.
Millaiseksi kirjailijaksi Päätalo sitten tutustumisen jälkeen osoittautui.
– Kalle Päätalo on kansankirjailija, kansankuvaaja, joka itse olisi halunnut kuulua idolinsa Toivo Pekkasen tavoin työväenkirjailijoihin, jollaiseksi häntä ei kuitenkaan hyväksytty. Parhaiten hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta Iijoki-sarjastaan, joka peilaa Kallen kehityskertomuksen – kasvamisen köyhän kodin pojasta kirjailijaksi - ohella myös Suomen historiaa elävässä muodossa, vastaa Ritva Ylönen.
– Päätalo kehitti oman tapansa ja tyylinsä kirjoittaa pikkutarkasti kronologisesti etenevää tarinaa. Hän osasi elävöittää kerrontaansa murreilmaisuin ja huumorilla höystäen. Hänellä oli pettämätön komiikan taju ja kyky itseironiaan. Hän oli kirjailija, jonka tekstiin koukututtiin. Taidekirjailijaksi häntä ei ole koskaan mielletty.
Ylösen Kiinnostus Kalle Päätaloon syntyi samankaltaisen elämän ja koti-ikävän kautta.
– Muutin vuonna 1965 työn perässä Puolangalta Helsinkiin. Pienestä syrjäkylästä keskelle suurkaupunkia: asumaan pieneen vuokrahuoneeseen ja töihin isoon Yleisradioon.
– Minua vaivasi koti-ikävä. Olen ollut kova lukemaan. Niinpä menin Helsingissäkin heti kirjastoon. Lainasin sieltä ihan sattumalta Päätalon Koillismaa-kirjan. Löysin sieltä tutun murteen, tutunoloiset ihmiset, kyläyhteisön ja savottojen ja uittojen leimaaman elämän. Oli kuin olisin päässyt piipahtamaan Puolangalla. Koti-ikävä helpotti, muistelee Ylönen.
Suhtautuminen Päätalon kirjoihin muuttui vuosien aikana.
– Päätalon fani-lukijana luin hänen kirjojaan ajanvietteenä, Iijoki-sarjaa toki myös lähihistorian kuvauksena ja eräänlaisena elämäntaidon oppikirjana. Vuonna 1998, kun päätin tosissani siirtyä tutkijan rooliin, jouduin karistamaan fanittajan roolin kannoiltani.
Kalle Päätalosta kertova kirja on ehtinyt jo kolmanteen painokseen ja sen suosio tuntuu jatkuvan vahvana. Ylöselle kirjan synnyttänyt suosio oli yllätys.
– Kiinnostukseen olin toki varautunut, onhan kysymyksessä ensimmäinen kattava elämäkerta aikansa painosten ja veroäyrien kuninkaasta ja suomalaisia yhteiskuntaluokkia yhdistävästä suosikkikirjailijasta.
– Teoksen kritiikki on ollut kehuvaa, suorastaan ylistävää.
Kirja nosti julkisuuteen myös asioita, joista Ylönen ei kuitenkaan täysin ilahtunut.
– Iltapäivälehdet ja osa ilmaisjakelulehdistä ovat hakeneet elämäkerrasta myös sensaatiota, lähinnä Päätalon nuoruus- ja sota-aikaan sekä ensimmäiseen, eroon päättyneeseen avioliittoon kuuluneista kirjavista naissuhteista, jotka kirjailija toki itse on jo Iijoki-sarjassaan paljastanut. Ei niissä siis enää mitään uutisoitavaa ja sensaatiomaista ole.
Lukevan yleisön palaute on kuitenkin ollut mieluista.
– Olen esiintynyt kirjallisuusalan tapahtumissa, nyt viimeksi kirjamessuilla. Ihmiset ovat tulleet kertomaan minulle, miten ”superkiinnostava”, ”uutta tietoa tarjoava” ja ”helppolukuinen” Päätalo-elämäkertani on.
Uusiakin ajatuksia Päätalo-aiheesta on tutkijalle tullut mieleen.
– Kiinnostavaa olisi paneutua tarkastelemaan Gummeruksen Ville Revon panosta ja merkitystä Päätalon kirjailijaksi tulemisessa. Iijoki-sarja pelkästään on sellainen tutkijan runsaudensarvi, jossa tutkittavaa eri näkökulmista riittää vaikka kuinka monelle.
Ylösen oma ura on tietyllä tavalla verrannollinen Kalle Päätalon elämään.
– Olen Päätalon tavoin köyhän kodin kasvatti. Jäin isästä orvoksi jo alle 3-vuotiaana. Päätalon tavoin piti hankkia mahdollisimman nopeasti ammatti ja tienattava itse leipänsä. Niinpä valmistuin keskikoulun jälkeen merkonomiksi.
– Työurani tein eri medioiden palveluksessa myyntipäällikkönä.
– Vasta 50-vuotiaana päätin lähteä työn ohella kokeilemaan, miten pitkälle rahkeeni riittäisivät opiskelun saralla.
Ylönen valmistui 2004 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi. Eläkkeelle päästyään hän aloitti jatko-opiskelijana Tampereen yliopistossa ja valmistui sieltä filosofian tohtoriksi kirjallisuustieteen oppiaineesta vuonna 2013.
– Väitöstutkimukseni kohteena oli Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus. Se oli ensimmäinen Päätalon tuotannosta tehty väitöskirja. Siitä oli hyvä jatkaa elämäkerran kirjoittamisella.
