Milas-Ala-Hannula viulu-piano-duo valloitti Prokofjevin sonaatin esityksellä
Draamaa, eleganssia, virtositeettia ja ennen kaikkea sielukasta soinnin kvaliteettia saatiin kuulla venäläis-italialaisen Ksenia Milaksen ja Maria Ala-Hannulan viulu-piano-duon kamarimusisoinnin parissa Kuusamotalon marraskuisen perjantai-illan konsertissa. Einojuhani Rautavaaran surumielinen April Lines (2006) oli nimenomaan kamarimusiikillisesti vaikuttava esitys. Maria Ala-Hannulan vangitseva pianistinen ote siivitti Ksenia Milaksen viulun syvään melankoliseen sointiin. Tämän nuoren duon soitto oli raikasta, mutta myös kypsää ja ohjelmakin oli monipuolinen.
Prkokojefin sonaatin (d-molli) parissa kuljettiin sitten huomattavasti pluralistisemman musiikkimaailman parissa. Ensimmäisen osan kaihoisa tematiikka soi kuin menetetyn maailman perään haikaillen ja scherzossa oli sähköä ja särmää joka asteikolla. Hidas osa tarjoili sopivan suvannon ja viimeisen osan tunnelmien kirjo oli Prokofjeviä parhaimmillaan. Ala-Hannulan pianismi tavoitti säveltäjän musiikin vivahteet ja Milas herkutteli viulun sointimaailman eri ulottuvuksilla kuten virtuoosilta voi odottaakin.
Konsertin avauksena kuultu Debussyn sonaatti oli sekin kaunista kuultavaa, vaikkei ihan kohonnutkaan muun ohjelman tasolle. Paganinin kapriiseista kuultiin ohjelmassa tällä kertaa vain yksi ja senkin olisi voinut aivan hyvin jättää pois. Ylimääräisenä kuultu Paganinin Cantabile soi sen sijaan yllättävän verevästi.