Tienvarret ja ojanpientareet ovat näin keväisin sikaisessa kunnossa. Koillismaalla toukokuu on kuukausista julmin ja paljastaa kaiken, mitä ihminen on käsistään luontoon päästänyt. Olutpakettien eli ”mäyräkoirien” kuoret, tölkit, karkkipaperit ja särkyneet pullot levittäytyvät masentavana mattona.
Asennepuolella on edelleen tehtävää. Jos pullon jaksaa kantaa täytenä kaupasta, niin luulisi sen tyhjänä löytävän tiensä palautusautomaattiin.
Roskaaminen on kiusallinen vaiva, jolle ei saa antaa jalansijaa. Kouluissa ja oppilaitoksissa järjestetään keväisin siivoustalkoita, joissa nuoret osallistuvat oppilaitosten lähiympäristöjen siistimiseen. Nuoret joutuvat konkreettisesti keräämään pois elämisensä jäljet.
Nuorisoa usein syyllistetään viikonlopun juhlien jäljistä, eikä aina aiheetta. Juhliessa tyhmyys tahtoo tiivistyä, eivätkä jäljet ole mieltä ylentävää katsottavaa. Pullonsirut uimarannalla eivät ilahduta ketään.
Nuorista löytyy myös se kaikkein valveutunein joukko, joka on erityisen huolestunut lähiympäristönsä tilasta. Heille kaikenlainen turha roskaaminen ja luonnonvarojen tuhlaaminen on suuri kauhistus. Roskaamisen ja haaskaamisen kulttuuri on onneksi vastatuulessa.
Aina silloin tällöin kuulee ihmisten purnaavan, miksi heidän pitää osallistua järjestettyyn jätehuoltoon. Vastauksen voi käydä katsomassa teiden varsien levikkipaikoilla sijaitsevista jäteastioista. Pikkuroskille tarkoitetut keräysastiat täyttyvät niihin kuulumattomasta tavarasta. Väärinkäytösten vuoksi tiehallinto poisti taannoin keräysastioita esimerkiksi Taivalkosken ja Pudasjärven alueelta.
Käsittämätöntä, että vielä löytyy ihmisiä jotka katsovat oikeudekseen haalata metsään tai tienpientareelle saunan kiukaita, akkuja ja vanhoja pakastimia.
Jäteongelmaan tartuttiin Kuusamossa kiinteistökohtaisella ekomaksulla, joka on kympin vuodessa.
Ekomaksulla kerättävällä rahalla kaupunki ylläpitää kierrätysjärjestelmää, järjestää jäteneuvontaa ja järjestää ongelmajätehuollon. Ekomaksun maksanut voi viedä lajitellun kierrätysjätteen kierrätyspisteisiin ja ongelmajätteet jäteasemalle ilman erillistä maksua. Tämä varmasti vähentää luontoon päätyvän jätteen määrää, kun vapaamatkustukseen ei ole enää kellään mahdollisuutta.
Tärkeintä on kuitenkin omaa elinympäristöä kunnioittava asenne, joka lähtee aikuisista ja siirtyy lapsille. Silloin eivät pullot säry, eivätkä karkkipaperit päädy ojanpientareelle.