Enni Rukajärven äiti Marja-Leena Rukajärvi ja isä Simo seurasivat tyttärensä kaatumista kotikatsomossa Rukajärvellä.
Vanhemmat ihmettelevät, miksi järjestäjät ajoivat kisan läpi huonossa säässä, vaikka lautailijoitakin kova tuuli silminnähtävästi huoletti.
– Se pelko näkyi monella tytöllä hartioiden asennosta ja ilmeistä, että miten lähtivät laskuun. Heistä näki, että lähtivät epävarmalla mielellä. Toki huiput hallitsivat sen, mutta hirvittihän sitä kisaa katsoa. Niin moni kaatui, Marja-Leena kertoo.
Myös omat tyttö kaatui hyppynsä ensimmäisessä laskussa.
– Ihanhan se tuntui hirveältä, äitiä pelotti.
– Helpotti kuitenkin, kun tyttö lähti kahdella jalalla siitä kävelemään ja näytti peukkuja molemmilla käsillä alaspäin. Siitä pääteltiin, että kunnossahan tuo taitaa olla.
Kisan toista laskua jännitettiin Rukajärvellä.
– Sitä radan viimeistä hyppyä jännitettiin, tuulta ei nyt sitten tullut. Hyppy meni hyvin, Marja-Leena Rukajärvi huokasi helpotuksesta.
Isä ja äiti heräsivät heräsivät aamuyöstä tuurilla ja rutiinilla tytön kisatessa olympiamitalista Etelä-Koreassa. Tuuria tarvittiin, koska herätyskello ei pelannut, vaikka se oli laitettu valmiiksi edellisenä iltana.
Rutiinia sen sijaan oli Simo-isän heräämisessä kello kolme. Hän oli totutusti ylhäällä, sillä hän puhdisti jälleen maitotilan maitotankin, kuten muinakin öinä. Maito haetaan tilalta siihen aikaan.
Herätyskellon vaikenemisesta huolimatta myös Marja-Leena heräsi.
– Jokin etiäinen siinä oli, kymmentä vaille neljä heräsin katsomaan ja kisaahan oli sään takia siirretty tunnilla. Se alkoi neljältä.
Koillissanomat vieraili Rukajärvien kotona Tahkolanrannalla mitalikisaa seuranneena maanantaiaamuna. Ylängön tykkylumi puissa kaunistaa maitotilan pihaa.
Matkaa Rukajärviltä Ennin tarkkaan koluamalle Rukalle tulee seitsemisen kilometriä.
Lämpimässä tuvassa Enni Rukajärven äiti Marja-Leena Rukajärvi ja isä Simo seuraavat televisiosta olympiajääkiekkoa.
– Pitäähän näitä olympialaisia seurata, kun oma tyttökin siellä seilaa, Simo Rukajärvi arvioi sohvalta vaimonsa vierestä.
Vanhempien mieltä selvästi lämmittää oman tytön olympiamitali. Jo toinen sellainen.
Ennin isä ja äiti ovat ylpeitä siitä, että heidän tytöstään on kasvanut itsenäisesti ajatteleva ja rohkeasti arvojaan edustava urheilija. Perheen läheinen luontosuhde tulee esiin keskustelussa television äärellä.
– Laitettiin aina pyhäpäivänä retkireppu mukaan ja joka vaara kierrettiin, Marja-Leena muistelee.
– Enni arvostaa Kuusamon puhdasta ruokaa, marjoja ja vaikkapa perunannostoa, isä Simo kertoo ja harmittelee hieman, että ammattiurheilijan vuosi menee pitkälti ulkomailla reissatessa.
Puhtaan kuusamolaisen luonnon puolesta puhuva Enni saa tukea vanhemmiltaan. He arvelevat tyttären nähneen matkoillaan nurjempaakin puolta maailmasta ja luonnon tärvelemisestä.
– Täältä olisikin ehkä terveellistä käydä katsomassa mitä kaivosyhtiöt ovat saaneet aikaan vaikkapa Australiassa ja Kanadassa, Marja-Leena sanoo.
Hän kuvaa kuinka arjen keskellä saattaa unohtua Kuusamon luonnon kauneus, jota matkailijat tulevat yhä enemmän katsomaan.
Simo Rukajärvi tukee vaimoaan korostamalla matkailuelinkeinoa ja pohtimalla, kuinka puhtaasta vedestä on maailmalla jo pula.
Enni Rukajärvi matkustaa lautailun takia paljon. Kausi alkaa käytännössä heinäkuun puolivälin jälkeen, vanhemmat kertovat.
– Ensin on ne Uudet-Seelannit ja Keski-Euroopat, sitten kuljetaan Pohjois-Amerikassa ja millon missäkin, Marja-Leena kertoo.
– Kaksisataa matkapäivää taisi tulla viime vuonnakin, Simo täydentää.
Tytärtä odotetaan takaisin kotiin arkisiin puuhiin.
– Kun hän tulee kotiin, pyritään normaalielämään. Ei paljon kysellä. Ei taidettu paljon puhua olympialaisista viime kerrankaan jälkeen, kertoo isä-Simo.
– Kotona saa levätä, hän sanoo.
