Tiistai-iltana, väsyneenä ja tympääntyneenä päätän nousta sohvalta ja lähteä kokeilemaan, minkälainen on paljon kehuttu Rukakeskuksen frisbeegolfrata. Nappaan mukaani hieman kokeneemman harrastajan, avopuolisoni Matti Rätyn.
Koska olen käynyt pelaamassa frisbeegolfia vain joitakin kertoja käyttäen silloin muiden kiekkoja, päätän viimein ostaa itselleni oman frisbeen. Räty suosittelee valitsemaan ensimmäiseksi kiekoksi midrange-kiekon, eli midarin.
Kiekot jaetaan kolmeen ryhmään: putterit, midarit ja draiverit. Puttereita käytetään nimensä mukaisesti putteihin ja lähipeliin, sillä ne ovat kiekoista tarkimpia. Midareita suositellaan aloittelijoiden ensikiekoiksi. Niitä käytetään 50–100 metrin heittoihin pelaajasta riippuen. Draivereita käytetään pitkissä heitoissa ja niiden lento-ominaisuuksissa on eniten eroavaisuuksia.
Pähkäilen ääneen, valitsisinko keltaisen, punaisen vai valkoisen kiekon. Mietiskelyni huvittaa peliseuralaistani.
– Ota valkoinen, se näkyy parhaiten, Räty sanoo.
Rukan frisbeegolfrata on avattu vuonna 2013. Rata on korkeuserojensa vuoksi raskas ja vaativa, mutta toisaalta se sisältää myös helpompia väyliä kokemattomallekin pelaajalle. Rata on pelaajiensa käytössä ympärivuorokautisesti. Tällä hetkellä osa väylistä on poissa käytöstä Saaruan tuolihissin rakennustöiden takia.
Heti perille päästyämme huomaan, että rata on täysin erilainen kuin frisbeegolfradat, joissa olen aikaisemmin käynyt pelaamassa. Väylät kiemurtelevat rinteissä, tuolihissien alla ja metsässä. Korkeuserot tuntuvat jaloissa jo ensimmäisten väylien aikana.
Ensimmäiset frisbeet lentävät väpättäen noin viidentoista metrin päähän.
– Takakenoa pois, paino etujalalle, napakka ote ja kun heität, älä pysäytä liikettä kesken, Räty neuvoo.
Kuru-rinteen pusikosta kuuluu ärräpäitä. Seitsemännentoista väylän avausheitto ottaa liikaakin tuulta alleen ja Rätyn kiekko lentää komeassa kaaressa metsään. Taivas lyö kasvoillemme tihkusadetta. Usva ja pimeys alkaa häiritä näkyvyyttä, eikä kiekkoa löydy mistään.
Myös minä alan turhautua. Vaativimpien väylien kohdalla tekee mieli luovuttaa. Olen heittänyt kuusi kertaa, enkä edes vielä näe koria. Kovasta yrityksestä ja neuvoista huolimatta kiekko ei liidä muutamaa kymmentä metriä kauemmas.
– Meneehän tässä hermot helposti, mutta se on hyvää kärsivällisyysharjoitusta muuhunkin elämään, Räty sanoo.
– Jos ottaa liian raskaasti, lähtee menemään vielä enemmän vihkoon. Tässä pitää osata kasata itsensä ja jatkaa epäonnistumisen jälkeenkin, hän jatkaa.
Siitä on kokemusta kaikilla lajin pariin päätyneillä, myös Rätyllä. Ensimmäisillä kerroilla heitot eivät sujuneet ja kiekkoja lenteli muuallekin kuin kohti koria. Silloin apuna oli pidempään harrastanut kaveri, joka muistutti, ettei aluksi voikaan olla mestari.
– Ja kun oli ostanut heti alkuun yli satasella kiekkoja, ei voinut lopettaa vaan oli pakko jatkaa, vaikka kuinka ärsytti, Räty nauraa.
Frisbeegolfia kehutaan usein lajiksi, jota voi harrastaa pienelläkin budjetilla.
– Lajin hyviksi puoliksi voi laskea sen edullisuuden. Toisaalta huono puoli on se, että jos alkaa hifistelemään, se voi tulla myös kalliiksi, Räty sanoo.
– Tosin voisihan ne rahat huonomminkin käyttää, hän jatkaa.
Edullisuuden lisäksi toinen hyvä puoli on se, että laji sopii kaikille. Viimeisten vuosien aikana se on saavuttanut valtavan suosion kaiken ikäisten keskuudessa: radoilla näkyy perheitä, nuorisojoukkoja, yksin pelaavia aikuisia ja pariskuntia. Yksi lajin hyvistä puolista on, ettei radoilla ole aukioloaikoja, vaan pelaamaan voi mennä milloin tahansa.
– Välillä tykkään käydä heittelemässä yksin treenimielessä, mutta kavereidenkin kanssa on mukava käydä pelaamassa, Räty sanoo.
Keskikesän auringossa pelata voi vaikka koko yön, mutta elokuun toiseksi viimeisenä tiistaina aurinko laskee jo 21.00. Luovutamme, kun kello on lähempänä kymmentä ja pimeys laskeutuu Rukan ylle.
Puhelimeni askelmittari kertoo, että kierroksen aikana olen kävellyt 5,4 kilometriä. Kävellessämme autolle jänis tarjoaa meille loppukevennyksen kurvaamalla märkää kesäkelkkarataa alas.
Tuloksena on kadonnut kiekko, litimärät kengät, sumuisia maisemakuvia puhelimessa ja nälkä. Silti fiilis on parempi kuin lähtiessä.
– Pakko tänne on päästä pian uudestaan, paremmalla kelillä ja ajan kanssa, niin että ehtii käydä koko radan läpi, Räty sanoo.
KS Fakta
Rukan frisbeegolfradan plussat:
Radan monipuolisuus
Kauniit maisemat
Raskas, mutta jokaiselle sopiva rata
Voi käydä vain osan väylistä oman taitotason mukaan
Miinukset:
Sateella mutaista ja liukasta
Frisbeet menevät helposti hukkaan
Rakennustyömaa