Runorekka käy tasaiseen tahtiin
aamuin, päivin ja öin.
Sateessa, auringon paisteessa,
myrskyssä ja tuulen juuressa
Runorekka pysähtyy
ajatuksen huuleen,
itkuun, nauruun,
rakkauteen suureen
Ja elää
nuoruuden, vanhuuden
ja saavuttaa rannan
huolensa, murheensa
pois antaa
Ei tästä tarvitse
kaikkien tietää,
turhat höpötykset
kaukaa kiertää.
Se jättää kauniit
muistot voimaan.
Lepäilee rauhassa
tuulen kehdossa,
tuoksussa kukkaisen
kesäisen haan
ja talvella
valkean lumisen maan.
Runorekka se käy
vain tasaiseen tahtiin.
