Ruska Scramb­lel­la on jo ikää – Pe­tä­jä­kan­kaan ken­täl­lä pe­lat­tiin pe­rin­tei­käs peli syys­au­rin­gon pais­tees­sa

Voittajatrio hymyilee kilpaa auringon kanssa. Vasemmalta Janne Kokko, Tomi Uuniemi ja Teemu Määttä. Päässään heillä on voittaja-lakit, jotka itselleen valmiiksi teettänyt hopealle jäänyt joukkue luovutti paremmilleen
Voittajatrio hymyilee kilpaa auringon kanssa. Vasemmalta Janne Kokko, Tomi Uuniemi ja Teemu Määttä. Päässään heillä on voittaja-lakit, jotka itselleen valmiiksi teettänyt hopealle jäänyt joukkue luovutti paremmilleen
Kuva: Jukka Tarjanne

Lähes sata golffaria saapui lauantaina tihkusateessa Petäjäkankaan kentälle varautuneena suomalaisen sääennusteen mukaisesti sateiseen ja koleaan pelipäivään.

Tervetuliaistoivotuksen mukaisesti järjestäjät olivat kuitenkin luottaneet enemmän norjalaiseen ennusteeseen, jonka mukaan iltapäivällä paistaisi jo aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Niinhän siinä sitten kävikin, ettei kuusituntisin kilpailutapahtuman aikana kentällä satanut tippaakaan auringon loistaessa läsnäolollaan

Kysymyksessä oli eräs pelikauden huipputapahtumista, ehkäpä se numero 1 – Ruska Scramble, joka omaa pitkät perinteet jo 1990-luvulta Rukan vanhalta kentältä. Ikää kilpailulla riittää, mutta voimissaan se on edelleen.

Ensimmäiset ehtivät jo kysellä ilmoittautumisajan alkamiskohtaa ensi vuonna. Tämä oli hyvä osoitus sekä järjestelyjen ja tarjoiluiden että kentän kunnon erinomaisuudesta. Eikä unohtaa pidä poikkeuksellisen hyviä arvontapalkintojakaan.

Kilpailumuotona oli kilpailun nimen mukaisesti tasoituksellinen pistebogi scramble 3-henkisin joukkuein. Scramble tarkoittaa, että kukin joukkueen jäsen lyö avauslyönnin, jonka jälkeen joukkue valitsee millä pallolla jatketaan. Siitä lyövät jälleen kaikki joukkueen jäsenet ja siten edetään, kunnes pallo on reiässä, jota myös kupiksi sanotaan. Joukkueiden saamat tasoituslyönnit lasketaan joukkueen jäsenten yhteen laskettujen pelitasoitusten perusteella.

Tässä kilpailussa joukkueiden saamat tasoituslyönnit vaihtelivat välillä 2 – 13. Mitä se on? Luku 2 tarkoittaa, että joukkue saa kahdella vaikeimmalla väylällä lyödä tuloksen par (väylän ihannetulos) +1 ja luku 13 vastaavasti, että tuon par + 1 tuloksen saa lyödä 13 vaikeimmalla väylällä. Joukkue saa 2 bogipistettä, kun käyttää väylällä tuon oman ihannetuloksensa verran lyöntejä. Jos lyöntejä käytetään vähemmän, saa joukkue enemmän pisteitä ja jos enemmän, tulee pisteitä vastaavasti vähemmän. Näin ollen joukkue, joka pelaa juuri oman tasoituksensa mukaisen tuloksen, saa 18 reiän kilpailussa 36 pistettä.

Täydelliset tulokset löytyvät toisaalta tästä lehdestä, mutta todettakoon tässä, että voittajajoukkue Ritaharjun Ritarit, jonka muodostivat ViGC:n pelaajat Janne Kokko, Teemu Määttä ja Tomi Uuniemi, kokosi yhteensä huimat 51 pistettä., johon pääsi myös hopealle jäänyt Three Monkeys. Joukkueessa pelasivat Riku Kytösalmi (KLG), Kari Parkkinen (OjlG) ja Tapani Väisänen (HiGM). Voiton ratkaisi pienempi tasoitus. Kolmanneksi jäänyt Malta-joukkue, jossa pelasivat kuusamolaiset Marja-Leena Aikkila, Alpo Leinonen ja Tauno Tahkola, keräsi 48 pistettä.

Mainittakoon, että vain jumbosijalle jäänyt joukkue jäi tuon 36 pisteen maagisen rajan alapuolelle. Mainitsemisen arvoista on myös se, että voittajajoukkueen jäsenistä kaksi (Tomi ja Teemu) on entisiä kuusamolaisia, jotka ovat saaneet perusopetuksensa Rukan vanhalla 9-reikäisellä kentällä.

Hyvän kuvan pelipäivän tasosta antaa myös birdie-tulosten (yksi lyönti alla väylän ihannetuloksen) määrä, joka oli kaikkiaan 79. Näistä peräti 13 meni voittajajoukkueen nimiin.

Pelikausi alkaa olla lopuillaan. Breikki ja caddie master –toiminta sulkevat maanantaina 30.9., jonka jälkeen jo tällä viikolla alkavat kentän syystyöt pääsevät todella käyntiin. Kaksi kilpailua on tosin vielä käymättä eli Päättäjäiskisa lauantaina 21. päivänä ja Rääppiäiset syyskuun viimeisenä lauantaina.

Yöpakkaset ovat alkaneet, joten kaikkien kenttäalueella liikkuvien toivotaan ottavan huomioon: Huurteisella ja jäätyneellä kentällä liikkuminen on kielletty, jotta nyt hyväkuntoinen nurmikko ei vaurioituisi. Se näkyy sitten vielä ensi keväänäkin.

Jukka Tarjanne