– Työkauppaa tehdessä sanoin, että tuo on meidän kohdalla tarpeeton tuo homma, muistelee taivalkoskelainen muurari, 83-vuotias Veijo Jussila.
– Mutta ryyppäämättömyyssopimus tehtiin. Kalle Päätalo sanoi, että sellainen oli Tampereella tullut välttämättömäksi sodan jälkeen ja saatettiin laittaa työsopimukseen täällä Taivalkoskellakin. Eivätpähän miehet ratkeasi edes palkkapäivänä ryyppäämään.
Rakennustyömailla oli palkkapäivä perjantaina.
– Lauantain työt tahto siitä kärsiä.
Tätä ongelmaa Inkeen koulun rakennustyömaalla ei kesällä 1952 ollut. Inkeen koulu rakennettiin selvästä päästä ja kirkkain silmin. Päätalo palkitsi työmaan, johon oli erityisen tyytyväinen, lyhentämällä lauantain työpäivää niin, että työt loppuivat jo puoliltapäivin, kun tapana oli huhkia kello kahteen.
Millainen työmaa se sitten oli, Inkeen koulu vuonna 1952?
– Paras mitä minä olen rakennuksilla ollut.
Ja on Jussila aika lailla ollutkin. Veijo Jussila työskenteli muurarina 43 vuotta vuoteen 1994 saakka.
Kalle Päätalo (1919-2000) johti koulujen rakentamista kunnan rakennusmestarina Taivalkoskella vuosina 1952–1953. Veijo Jussila oli 16-vuotias, jo ammattikoulun käynyt, kun aloitti muurarina Inkeen koulun rakennustyömaalla.
– Olin isokasvuinen ja päässyt nuoresta iästä huolimatta ammattikouluun jo 1949.
Kalle Päätalo pyysi Jussilaa ja Jakkilan Eskoa ja Heikkiä runkomuuraushommiin Inkeen koulun rakennustyömaalle. Koulun rakentaminen oli jäänyt edelliseltä urakoitsijalta pahasti kesken. Kaikkiaan 14:n koulun rakennusurakan Oulun läänistä kahminut yritys meni nurin.
– Perustukset oli ja punaiseksi poltettuja savitiliä oli valmiina valtavat lanssit odottamassa. Kellarin kattoholvi oli valettu, muistelee Jussila.
Nyt Inkeen koulu tehtäisiin valmiiksi kunnan omana urakkana. Inkeen koulun rakennustyömaa oli rakennusmestari Kalle Päätalon silmäterä. Mestariksi tuli tuttu mies Tampereelta.
Päätalo oli itse ollut rakentamassa Inkeen koulua, joka poltettiin jatkosodan lopulla. Ehkä juuri siksi tästä työmaasta tuli rakennusmestarille tärkeä ja jonkinlainen malliesimerkki hyvästä työmaasta: siisti, kovatahtinen ja raitis.
Paras, sanoo Jussila uudelleen, kun pyydetään arvioimaan työn tulosta.
– Paras talo mitä olen pitkän ikäni aikana ollut tekemässä. Lämpöeristeenä siinä on tuuman vahvuinen korkkilevy, sisäseinä 30 senttiä ja ulkopuolella 13 senttiä savitiiltä lappeellaan.
Korkki oli hyvä, mutta ilmeisesti niin kallis eristysmateriaali, ettei se yleistynyt, arvelee Jussila.
– Koulun keskuslämmityspattereiden syvennyksissä on kaksi tuumaa korkkia. Ei varmasti hohka lämpö ulos. Sen tietää varmaksi, joka on polttanut korkin palasta näpeissä. Ei lämpiä toisesta päästä.
Veijo Jussila muistelee Inkeen koulun urakkaa ja Kalle Päätaloa Selekosen sanomissa näin: ”Kalle Päätalo ajoi työmatkat IC-moottoripyörällä. Tiilivormun eli tiilenlyöntilaitteen Kalle kuljetti Tyrämäeltä Inkeelle selässään. Vormu painaa yli 35 kiloa. Yli viisi peninkulmaa IC:llä ajamista tällä lastilla on täytynyt olla raskas reissu. Kallesta sanottiinkin, että on siinä yliahne mies, kun työstä on kyse.”
Oppilaat pääsivät aloittamaan Inkeen koulussa vuonna 1953. Koulu lakkautettiin 2012. Sen jälkeen Taivalkosken kunnan omistama rakennus on ollut kyläläisten ja yhdistysten harrastuskäytössä.