Asioita voi kysyä avoimesti, sanoo sairaanhoitajaopiskelija Tuire Poutiainen. Poutiainen kuuluu opiskelijaryhmään, joka toteutti ensiapukoulutusta maahanmuuttajanuorten ryhmässä Kuusamossa.
– Projektin ensimmäisiä kysymyksiä taisi olla se, että saako heihin koskea. Mitään rajoituksia ei kuulostanut olevan ja sen enempää sitä ei tarvinnut miettiä.
Maahanmuuttajilla on meneillään iso sopeutuminen, jossa voimme auttaa, sanoi Poutiainen.
– Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni ja erilaiset ryhmät tarjoavat yhteistyötä ja ottavat heihin kontaktin.
Kainuun ammattiopiston Kuusamon toimipaikan sairaanhoitajaopiskelijat saivat valita vapaasti projektinsa aiheen. Katja Kajava sanoo, että ensiaputaidot ovat kaikille hirveän tärkeitä.
– Monikulttuurisuus ja maahanmuutto taas on uusi ja tuore juttu meille. Haluamme kokemuksia myös maahanmuuttajista, koska tulemme kohtaamaan heitä työssämme.
Jos ennakkoluuloja oli, ne kaatuivat, sanoi Satu Lämsä.
Aivan yhtä uuden edessä olivat valmistavan opetuksen nuoret. Käsite ensiapu ei ollut entuudestaan tuttu, Anne-nuken kantaminen luokkaan herätti hämmennystä ja 13:n nuoren ryhmästä yksi tiesi yleisestä hätänumerosta 112 ennen ensiapuopetusta.
Luokan ohjaaja Taina Loukusa sanoi, että ensiapukoulutus tuli kuin tilauksesta. Se opettaa sekä kieltä että kansalaistaitoja, ja vieraat ovat aina tervetulleita tekemään koulupäivästä erilaisen.
– Taomme täällä suomen kieltä ja tutustumme suomalaiseen elämään liittyviin asioihin koulukulttuurista vuodenaikoihin ja niin edelleen. Jokamiehenoikeuksia ei sentään käydä läpi. Harjoittelemme esimerkiksi kirjastossa käymistä ja muita tavallisia asioita.
Osa valo-luokan nuorista osallistuu jo yleisopetukseen muun muassa matematiikassa ja englannissa.
Sanavarasto karttuu päivä päivältä. Ainakin koulunkäyntiin liittyvä sanasto on hyvin hallussa. Kaikki tietävät jo mitä ”puhelimet pois” tarkoittaa.
Opiskelijaryhmä laati nuoria varten selkokieliset ohjeet elvyttämisestä, kolmioliinan sitomisesta, haavan sitomisesta ja kylmäkoho-kompressiosta eli nyrjähtäneen nilkan ensiavusta. Helppoja sanoja ja lyhyitä lauseita.
– Koska kieltä ei vielä ole, opetamme selkokielellä, näyttämällä ja antamalla mahdollisuuden kokeilla itse, sanoi Poutiainen.
Elvyttämisen nuoret näkivät ensimmäisen kerran. Niin kuin kaikissa 13-17-vuotiaiden ryhmissä SPR:n Kuusamon osastolta lainassa olleen Anne-nuken elvyttämistä kommentoitiin tässäkin porukassa ja suusta suuhun -puhalluselvytykselle naureskeltiin.
Sebastian Mashengo sanoi elvyttämistä kokeiltuaan, että toisen ihmisen auttaminen on luonnollista. Tänään nähty ja kokeiltu oli kaikki uutta.
– Jos pystyn, autan aina.
Aina silloin tällöin julkisuuteen nousee tapauksia, joissa hädässä ollut ei ole saanut ohikulkijoilta apua. Katja Kajavan mielestä on kysymys ennemminkin pelosta kuin välinpitämättömyydestä.
– Suomalaiset olemme sellaisia, että ei uskalleta tehdä mitään kun ei osata täydellisesti, sanoi Anni Rontti.
– Jos et jostakin syystä uskalla auttaa muuten, soita numeroon 112. Myös se on auttamista, muistutti Kajava.
Ensimmäisen sairaanhoitajaopiskelijat sisällyttäisivät ensiapukoulutusta yläkoulun opetusohjelmaan. Tieto vähentää pelkoa.
– Esimerkiksi maassa makaavan henkilön lähestymistä ei tarvitse pelätä enää sen jälkeen, kun on opetettu miten se tehdään turvallisesti, sanoi Satu Lämsä.
Kun hätä on suuri, sitä saako ihmiseen koskea, ei tarvitse kenenkään miettiä.