Pääkirjoitus
Kuusamon ja Taivalkosken harrastajateattereille kunnan jakama vuosittainen pieni avustus on suureksi avuksi. Teatterit ovat esimerkkejä yhteisöistä, jotka onneksi edelleen saavat kuntien tukea.
Monessa kunnassa kulttuuriavustukset on säästöpaineessa yliviivattu tarpeettomina. Näissä päätöksissä ilmenee ymmärtämättömyys talouden suurista linjoista. Kuusamo maksaa kulttuuriavustuksia vuodessa 11 000 euroa. Summa on 0,1 prosenttia eli tuhannesosa kaupungin vuotuisesta budjetista. Taivalkosken kunta tukee paikallista kulttuuria kahdella tuhannella eurolla vuodessa, Posio kolmella tuhannella.
Kuusamon Näyttämö saa kaupungilta vuosittain kolmen tuhannen euron avustuksen. Kun Näyttämön näytelmiä käy vuosittain katsomassa liki seitsemän tuhatta katsojaa voi laskea, että kaupunki tukee harrastajateatteria 43 sentillä jokaista silmäparia kohti.
Summa on mitätön verrattuna suurten kaupunkien laitosteattereihin. Toki on huomioitava, että Oulun ja muiden pohjoisen suurten kaupunkien budjetit ja taloudellinen kantokyky ovat toista luokkaa.
Kuusamon kaupunkia voi kiittää siitä, että Näyttämön tilaongelma näyttäisi ratkeavan. Näyttämö on saamassa oman kotisalin Kuusamo-opiston tiloihin. Jos suunnitelma toteutuu, kyse on merkittävä panostus kulttuuriin Kuusamon kokoiselta kaupungilta.
Kuusamon kaupungin talous on kohtuullisella tolalla, vaikka tiettyjä uhkakuvia on olemassa. Jos säästöjä joudutaan hakemaan, niitä ei ole syytä ryhtyä kulttuuripuolelta ensimmäisenä hakemaan.
Syy on yksinkertainen. Kulttuuri muodostaa häviävän pienen osan kaupungin menoista. Suuret ratkaisut kaupungin talouden suhteen tehdään perusturvassa ja sivistystoimen puolella kouluasioissa. Yksin perusturvan budjetti on reilut 50 miljoonaa euroa.
Vaikeina aikoina säästämisessä on helppo sortua piperrykseen. Haetaan kohteita pienistä ja taloudellisesti merkityksettömistä asioista, kun rakenteisiin ei uskalleta puuttua. Tähän miinaan ei pidä Koillismaalla ajaa.