Pääkirjoitus
Posion kunta tekee historiansa suurimman muutoksen, jos se ulkoistaa sosiaali- ja terveyspalvelunsa kunnanhallituksen esityksen mukaisesti. Päätös tarkoittaa, että jatkossa kunta käyttää ostopalveluihin rahaa lähes 20 miljoonaa euroa vuodessa. Kunnanhallitus arvioi, että valtakunnallinen sote-uudistus ei toteudu ennen vuotta 2020, joten sopimus pitäisi tehdä neljäksi viideksi vuodeksi. Eli sopimuksen kokonaissumma voisi lähennellä sataa miljoonaa euroa.
Rahamäärä on valtava, ja toteutus on tehtävä viimeisen päälle harkiten. Kunta on palkkaamassa konsulttia selvittämään asian perin pohjin.
Posio ei ole ideoineen yksin. Usea muu niin sanottu reuna-alueen kunta suunnittelee sote-ulkoistusta tai on jo toteuttanut sen. Syy on sama kuin Posiolla: kulut kasvavat tulokehitykseen verrattuna hallitsemattomasti ja kuntalaisten lähipalvelut halutaan turvata. Valtiovallan viime vuosien sote-sekoilu ei herätä luottamusta.
Sosiaali- ja terveysministeriö ei katso ulkoistuksia hyvällä. ”Toivomme, että kunnat ihan oikeasti miettisivät kokonaisuutta ja katsoisivat ensin, millaisena laki tulee ulos”, sanoi osastopäällikkö Kirsi Varhila STM:stä Helsingin Sanomien haastattelussa alkuvuodesta (HS 10.1.).
Posion ratkaisua on ministeriöstä helppo arvostella, mutta tarjolla ei ole muutakaan, sillä posiolaiset pitävät itsenäisestä kunnastaan kiinni loppuun saakka. Viime vuonna sote-menot kasvoivat 900 tuhatta edellisvuodesta. Viiden viime vuoden aikana erikoissairaanhoidon menojen kasvu on ollut keskimäärin kahdeksan prosenttia vuodessa. Yhtälö on Posiolle matemaattinen mahdottomuus. Kunnan talous on ajautunut kroonisesti alijäämäiseksi.
Sote-ulkoistus ei automaattisesti tuo autuutta. Vaikka tehokkaasti toimiva yritys pystyy kenties tuottamaan palveluja halvemmalla, haluaa se voiton ottamastaan riskistä. Ulkoistuskortti kannattaa katsoa harkiten. On myös realismia varautua siihen, että joistain lähipalveluista joudutaan luopumaan.