Pääkirjoitus
Suomalainen sahateollisuus rämpii apeissa tunnelmissa. Suurempien sahojen tulokset ovat lähes järkiään pudonneet tappiollisiksi.
Yhtälö on vaikea. Kysyntä hiipuu eurokriisin myötä, ja samaan aikaan kuljetus ja muut kustannukset nousevat. Pohjoisen sahojen tilannetta hankaloittaa kuljetustuen leikkaaminen.
Kuljetustuki joutui syytä tai toisesta hallituksen leikkauslistalle, vaikka tuki on monessa suhteessa erittäin käyttökelpoinen työkalu. Toisin kuin monet muut tuet, se ei vääristä kilpailua. Kuljetustuella ei anneta kilpailuetua, vaan tasataan yrityksen sijainnista johtuvaa haittaa. Käytännössä kuljetustuella pystytään tuomaan sisämaassa sijaitsevia yrityksiä, esimerkiksi sahoja, lähemmäs vientisatamia.
Kuljetustuki on valtiolle erittäin halpa. Sitä on maksettu kaikkiaan muutamia miljoonia vuodessa. Samaan aikaan valtio syytää kymmeniä miljoonia investointitukia, joiden teho on usein kyseenalainen ja kilpailua vääristävä. Kemijärven sellutehtaan lopettamisen jälkeiset epäselvyydet toimivat varoittavana esimerkkinä.
Sahateollisuus on suhdanneherkkä ala, joka reagoi herkästi talouden heilahteluihin. Eurokriisi on vetänyt rakentamisen alamaihin, vaikka korkotaso on ennätyksellisen alhaalla.
Sahateollisuuden on pystyttävä kitkuttelemaan huonojen aikojen yli. Perusongelma on, että sahatavarasta saatava hinta on liian halpa verrattuna puun hintaan. Tukin hinta ei ole joustanut alaspäin sahatavaran maailmanmarkkinahintoja seuraten.
Pitkällä tähtäimellä sahateollisuuden näkymät vaikuttavat silti lupaavilta. Puurakentamisen on ennakoitu kasvattavan suosiotaan. Jossain vaiheessa sahatavaran vienti alkaa taas vetää. Koillismaalle tärkeä Pölkky on reagoinut hankalaan taloustilanteeseen investoimalla tulevaan.
Yhtiö osti kesällä UPM:n sahan Kajaanista. Kaupalla yhtiö halusi varmistaa järeämmän sahatavaran saannin.