Kuusamon seurakunta joutuu elämään tulevat vuodet suu säkkiä myöten. Seurakunnan haasteellinen taloustilanne nousi esille kirkkovaltuuston kokouksessa.
Seurakuntalaisten määrän väheneminen heijastuu myös talouteen: kirkollisveroa kertyy vähemmän. Toiminnan aiheuttamat kulut eivät vähene automaattisesti väen vähetessä. Kuusamossa seurakuntalaisten määrän väheneminen johtuu valtaosaltaan paikkakunnan asukasmäärän laskusta. Mitään erovyöryä seurakunnassa ei ole koettu.
Pieni piikki kuitenkin nähtiin. Vuonna 2010 seurakunnan jäsenmäärä väheni 170 henkeä, kun normaalisti luku on ollut puolet tästä. Ilmiö näyttää tasaantuneen tänä vuonna.
Luottamushenkilöt ja virkamiesjohto valmistelevat lähiviikkojen ajan kuumeisesti tulevan vuoden talousarviota ja tulevien vuosien taloussuunnitelmaa. Niissä lyödään lukkoon toiminnan raamit.
Erityiseen paniikkiin ei ole aihetta, sillä seurakunta on velaton ja omavaraisuus on erittäin hyvällä tasolla. Ongelma on käyttötalouspuolella. Tuloja kertyy sikäli niukasti, etteivät ne enää riitä kattamaan sekä toimintaa että omaisuuden kulumisesta aiheutuvia poistoja. Tämä rakenteellinen vinouma on jossain vaiheessa saatava oikaistua.
Koska tulonlisäyksiä ei ole näköpiirissä, edessä on menoleikkauksia ja seurakunnan toiminnan pitää muuttua rakenteellisesti.
Tilanteessa luottamushenkilöt joutuvat kysymään, mikä seurakunnan toiminnassa on tärkeää. Kirkon päätehtävä on sananjulistus. Kirkolliset toimitukset on myös pystyttävä hoitamaan. Ei voi olla tilannetta, että lapsi jäisi kastamatta tai vainaja siunaamatta.
Kirkolla on myös palvelutehtävä, joka näyttäytyy kaikkien kuntalaisten, ei vain seurakunnan jäsenten, arjessa. Esimerkiksi lasten aamu- ja iltapäivätoiminta on konkreettinen kädenojennus nuorille perheille. Palvelut ovat kirkon kasvot hengellisten toimitusten lisäksi.
Kevennettävää kirkon taloustaakassa silti löytyy. Kuusamon seurakunta on tyypillinen seurakunta, jolle on vuosikymmenten varrella kertynyt melkoinen kiinteistöomaisuus. Kiinteistöjen ylläpitokustannukset ovat suuri kuluerä.
Viimeistään muutaman vuoden tähtäimellä seurakunta joutuu karsimaan ylläpitämiensä kiinteistöjen määrää. Helppoa se ei tule olemaan, sillä jokaisella kiinteistöllä on jollekin tunnearvoa.
Jäljelle jäävät vaihtoehdot ovat silti huonompia: palvelujen karsiminen tai velaksi eläminen. Myöskään veroprosentin nosto ei auta kuin hetkeksi.
Parempi suunnata käytettävissä olevat voimavarat käytännön hengelliseen ja maalliseen työhön kuin käyttää rahat seinien lämmittämiseen.