Pääkirjoitus
Kun Helsingin Sanomat ja MTV3 rajoittivat uutistensa kommentointimahdollisuutta, voi syystä sanoa suomalaisen journalismin olevan käännekohdassa. Hesari sulki Nyt-liitteensä nimimerkillä tehtävän kommentoinnin kokonaan kahdeksi viikoksi. Syynä on möly, jota palstalla on jatkuvasti: loukkaava ja täysin aiheen vierestä kirjoittaminen sekä sepitteiden esittäminen täytenä totena.
Samasta syystä MTV3 sulki toistaiseksi kommentoinnin jutuilta, jotka koskevat meneillään olevaan pakolaiskriisiä.
Toimituksien voimavarat eivät riitä keskustelun siistimiseen asiallisille urille. Koillissanomissakin tätä niin kutsuttua moderointia tehtiin aikansa, mutta todettiin tehtävän mahdottomuus. Sen vuoksi Koillissanomat luopui nettisivuillaan nimimerkkikirjoittelusta jo aikapäiviä sitten.
Yleisö kommentoi lehden juttuja sosiaalisessa mediassa joko Koillissanomien facebook-sivuilla tai joillakin monista paikallisista keskusteluryhmistä. Kun pelissä on oma nimi ja kasvot, pysyy mielipiteiden vaihto enimmäkseen säällisissä rajoissa.
Ihannetilanteessa lehtien verkkosivuilla ei julkaistaisi mitään, mikä ei ole totta. Sekä toimituksien että yleisön tuottama materiaali pitäisi käydä läpi samalla journalistisella seulalla, jossa punnittaisiin väitteiden oikeellisuus. Nyt fiktio ja fakta ovat samassa surullisessa sekamelskassa.
Väärän ja väritetyn tiedon levittämisestä on tullut yhä tärkeämpi taisteluase erilaisille ääriryhmille. Hesarin uutispäällikkö Jussi Pullinen kirjoitti: ”Kaikkein epämiellyttävintä on, että toimittajiamme ja erityisesti haastateltaviamme on kommenteissa uhattu vahingoittaa, haukuttu läskeiksi ja väitetty valehtelijoiksi. En keksi kansanryhmää, jota ei olisi loukattu. Sama toistuu päivästä toiseen. Keskustelu ei etene minnekään.”
Jos mediassa esiintymisestä tulee asiantuntijoille ja tavallisille ihmisille pelottavaa ja vastenmielistä, on se valtava tappio sananvapaudelle ja kaikelle sille, mitä sivistykseksi kutsutaan.