Pääkirjoitus
Taivalkosken demarit eivät taputtaneet käsiään lukiessaan puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen ajatuksia Koillismaan kuntaliitoksista (KS 17.3).
Haastattelussa Urpilainen patistelee alueen kuntia yhteen. Hänen mielestään liitoksia tarvitaan, koska väestöpohja on muuten liian pieni tuottamaan tarpeelliset peruspalvelut.
Taivalkosken demareista tuskin löytyy henkilöä, joka lähtisi esittämään kuntaliitosta Kuusamon tai edes Pudasjärven kanssa. Sikäli jykevästi demarit ovat muiden taivalkoskelaisten päättäjien kanssa naulinneet kiinni halunsa pitää Taivalkoski itsenäisenä kuntana niin pitkään kuin mahdollista.
Valtionvarainministerin ja SDP:n puheenjohtajan sanat lankesivat näiltä osin hedelmättömään maahan, kiviseen peltoon.
Taivalkoski ja Posio kuuluvat niiden kapinakuntien joukkoon, jotka ilmoittivat valtionvarainministeriölle, etteivät esitä selvityskumppaneita kuntaliitosta varten.
Kuntaliitosasiassa kuusamolaiset eivät halua olla aloitteellisia, eikä heidän pidä olla, koska naapurikunnissa ei ole neuvotteluhalukkuutta. Mahdollinen liitos herättää pienissä liitoskumppaneissa suurinta epäluuloa, joten heidän on itse saatava tehdä päätöksensä.
Urpilainen sanoi, että kuntapäättäjien on tehtävä itsenäisesti ratkaisunsa, koska heillä on paras tieto, mutta huomautti samaan hengenvetoon, että valtioneuvosto voi pakottaa kriisikunnat liitoksiin. Kuntien valtionosuudet ovat epäsuora keino ohjata niskoittelevia kuntia yhteen.
Jos valtionosuusuudistus etenee suunnitellusti, on Posio joutumassa taloudellisesti selkä seinää vasten. Nähtäväksi jää, millaisia johtopäätöksiä kunnan päättäjät tekevät, mutta kadehdittava ei heidän asemansa ole.
Pitkien etäisyyksien Pohjois-Suomessa rajojen siirtelyllä ei saavuteta merkittäviä säästöjä, jos samalla palveluja ei keskitetä suurempiin kokonaisuuksiin. Ja tätä pienissä kunnissa eniten pelätään, palvelujen karkaamista kauas kaupunkeihin.